Salamablogi

Oletteko te tosissanne? - yhtye muistelee

19.11.2010 (Levypäiväkirjat, Oletteko te tosissanne?)

Perinteisesti aiemmistakin levyistä on tehty tällaiset yhteenvetotyyppiset jutut, mutta Oletteko te tosissanne? -levyn kohdalla tuntui tarpeelliselta tehdä tällainen blogimerkintä vasta myöhemmin ja antaa ihmisten vetää omat mielipiteensä levystä. Nyt kun julkaisusta on ehtinyt kulua reilu puoli vuotta, niin yhtye lausuu mietteensä ja muistelmansa levystä. Olkaa hyvät!

Miehistö:

Klaus Thunder: laulu, vihellys, ohjelmointi, apuäänitys
Wilhelm Meister: koskettimet, syntetisaattorit, syntetisaattorikitara, sähkökitara, baritonikitara, kellopeli, ohjelmointi, laulu
Heikki Marttila: Äänitys ja miksaus

Biisit:

Diskotanssiin

Wilhelm: Levyn avausraita haki muotoaan pitkään. Vietin syksyllä 2009 paljon aikaa puoliksi homehtuneella, Eläin-yhtyeen kanssa jakamallani treenikämpällä biisejä ja sovituksia väsäillen. Diskotanssiin-biisin sävellys syntyi yhden tällaisen session aikana. Kappale lähti rakentumaan bassoriffin ympärille, ja lopulta lähetin valmiina olevat osat Klausin tekstitettäviksi. Eka tekstiluonnos ei oikein vielä lähtenyt mielestäni kunnolla, ja biisi pyöri jossain vaiheessa unohduksissa kunnes kuuntelin alkuvuodesta siihen mennessä nauhoitettuja demoja ja totesin biisin tunnelman olevan edelleen kiinnostava. Tein oman ehdotukseni avausriveiksi ja Klaus kirjoitti sen pohjalta tekstin uusiksi säilyttäen toki jotain toimineita osia.

Myöhemmin mieleen tuli mahtipontinen riffi jolla olin huvittanut itseäni ja Klausia demovaiheessa, ja yhtäkkiä tajusin sen sopivan jollain kierolla tavalla kappaleeseen. Niinpä kappaleen c-osaksi päätyi riffi, joka tunnettiin bändin sisällä nimellä ”Tuomaksen iltapäivä”: voitte päätellä miksi.

Tämä oli avausbiisinä kaikilla kevään levynjulkaisukeikoilla, ja tätä kuunnellessa tulevat edelleen mieleen silloiset odottavan innostuneet fiilikset.

Hangen halki

Klaus: Hangen halki kertoo siitä että hylkää menneisyyden taakat ja katsoo käsi kädessä eteenpäin. Lähdetään yhdessä tekemään onnellinen tulevaisuus. Teksti sai minut liikuttumaan vielä lopullista versiota kuunnellessanikin. Tällaiset naiviuden hetket ovat hyvin todellisia ja yleensä hyviä inspiraation lähteitä säveltämiseen. Innostun usein tekemään kappaleen, kun tulen sanoneeksi tai kuulleeksi jotain höpsöä mutta todellista. Nuo kaksi asiaa ovat minulle iso osa Ukkosmaineen viehätystä.

Play

Wilhelm: Ensimmäinen levylle syntynyt biisi, jonka myötä levynteko voidaan myös katsoa alkaneeksi. Kun palasimme viime elokuussa ensimmäiseltä ulkomaan keikaltamme Saksasta, oli Euroviisujen avoin karsinta käynnissä vielä viikon ajan ja päätimme osallistua kun Facebookissakin oli ryhmä jossa meitä sinne toivottiin. Ryhdyimme biisintekopuuhiin heti keikalta paluun jälkeisenä maanantaina herättyämme ja aamukahvit juotuamme. Muistan, kun otin PSR-7 -koskettimeni syliin, istahdin sohvalle ja annoin sormien viedä sen kummemmin miettimättä. Syntyi biisin introriffi, jonka ympärille kappale lähti syntymään (myöhemmin riffi siirtyi intron sijasta toiseen paikkaan). Klausille tuli mieleen rap-ote säkeistöön ja teksti rakentui yhteistyönä parin päivän sisällä. Muistaakseni keskiviikkona biisi oli kasassa, levytettyyn versioon tehtiin enää pieniä hienosäätöjuttuja sovitukseen liittyen.

Klaus: Diggailen Euroviisujen hulluutta melkoisesti ja mielestäni Ukkosmaine kävisi ulkonäkönsä ja biisimatskunsa puolesta loistavasti tapahtumaan. Elämäni ei ole pilalla jos en koskaan noihin skaboihin pääse, mutta ainakin on tullut yritettyä. Eihän Euroviisuissa ole kysymys Euroopan parhaimman biisin tekemisestä, vaan yhdessä tekemisestä ja hulluttelusta. Suomalainen mentaliteetti on niin kilpailukeskeinen. Minua huvittavat suuresti otsikot kuten “Suomi yrittää tänä vuonna ysärijytällä”.

Salamaponi

Klaus: Tämä kappale on tehty itse asiassa jo ennen Play:tä. Olimme Jyväskylässä keikalla ja eräs yleisön edustaja antoi meille lahjaksi tuunaamansa leluponin. Se oli pinkki, sillä oli salama kankussa ja niittirannekkeet. Salamaponi!! Aaargh, miten söpöä! Tästä inspiroituneena mieleeni tuli kyseinen kappale. Unessa ujot rakastavaiset saavat toisensa ja ratsastavat tämän ystävällisen ja ymmärtäväisen ponin selässä kohti aurinkoa.

Salamaponi on muuten ensimmäinen biisi jota tapailin syntikalla. Yleensä käytössä on akustinen kitara, koska hallitsen kyseisen instrumentin paremmin. Käytössäni oli maalaileva, uninen soundi ja kertsi kuulosti ihan ensimmäisen Terminator-leffan soundtrackiltä. Tein kappaleesta kuitenkin akustisen demon, ja se virui koneellani useamman viikon ennen kuin lähetin sen Wilhelmille.

Wilhelm: Keikkasuosikiksi osoittautunut biisi, josta tehtiin sittemmin levyn toka video. Ehjä ja konstailematon laulu, jonka toteutus maltettiin pitää sopivan yksinkertaisena: tähän ei kaivannut sen isompia kikkailuja. Sisälläni asuva hevikitaristi tosin nautti suuresti ekaa kertsiä edeltävän pick scrapen soittamisesta.

Pitäiskö sunkin jo

Klaus: Tämä taitaa olla viimeisiä levylle valmistuneita kappaleita. Päätin vuodenvaihteessa 2009-2010 lopettaa “oikeat työt”, jotka tässä tapauksessa tarkoittivat hyllyttämistä ruokakaupassa. Päätin keskittyä teatteriin ja musiikkiin, enkä antaa minkään asian olla niiden tiellä. Päätös oli ollut haaveissa jo pitkään, mutta luterilainen työmoraali on estänyt sen synnyn. En kuulu kirkkoon, en useimmiten ole konservatiivinen ihminen eikä suku painosta minua mihinkään. Toisaalta suuressa suvussani ei veljeäni lukuun ottamatta taiteilijoita ole, joten miksi minä sitten saisin olla. Tämän lisäksi olen ystäväpiirini on täynnä näyttelijöitä ja muusikoita, ja olen aina kokenut heidät itseäni paremmiksi. Päästin lopultakin tästä harhaluulosta irti ja se kyllä kuuluu viime vuodenvaihteessa tehdyissä kappaleissa.

Eräs musiikkia toisinaan harrastava tuttavani vitsailee aina alentavaan sävyyn musiikin tekemisestä. Hänen kohdallaan nämä vitsit tuntuvat olevan valitettavan totta. Ensin pitää hommata ammatti ja kunnon elanto ja sitten joskus kun on rahaa voi nauttia elämästä. Hän siis elää tulevaisuutta varten, ei nykyhetkeä. Monet kappaleessa olevat säkeet ovat suoraan hänen suustaan.

Wilhelm: Työstimme tätä biisiä viimeisten joukossa tuolloisella työhuoneellani Pielisjoen rannassa. Muistelen tuota puolisen vuotta käytössäni ollutta huonetta lämmöllä. Erityisesti huhtikuun alussa biisejä keikkakuosiin treenatessa oli mahtava fiilis kävellä aamutuimaan aurinkoisen kaupungin halki, hakea torilta muutama tuore karjalanpiirakka, keittää työhuoneella kahvit ja paneutua rakentelemaan keikkasovituksia ja uutta kosketinkioskia. Ikkunasta oli hieno seurata jäiden lähtemistä ja kevään etenemistä. Ja paikallisena rock-triviana on mainittava, että ikkunasta aukesi näkymä joka on ikuistettu Hassisen koneen Rumat sävelet -levyn kanteen.

Jostain syystä mieleeni tuli ehdottaa biisin loppuun tuplabasarein ja sähkökitaroin höystettyä “metalli”-osaa. Lauloin myös kyseiseen osuuteen useamman oton rajunpuoleisia huutolauluja. Sen jälkeen ilmeisesti happikadosta johtuen olin melkoisen pihalla koko loppupäivän.

Tästä biisistä on mainittava lisäksi se, että kertsissä käytetty “pasahtaa”-verbi on napattu eräältä Niinivaaran lukion entiseltä opettajalta, jota kaikki vuosikurssimme tyypit muistavat epäilemättä lämmöllä.

Tule pois piilosta

Wilhelm: Tekstissä käsitellään musiikkimaailman laskelmointia ja siihen liittyviä asioita, joka monesti tuntuu tappavan aidon ilon kaikesta tekemisestä. Muun muassa näiden asioiden takia olemme katsoneet parhaaksi julkaista levymme oman levy-yhtiömme Juki Recordsin kautta. Musiikkibisnes ei itsessään ole mitenkään huono juttu niin kauan kuin paino pysyy sanaparin ensimmäisessä sanassa.

Tekstissä kritisoidaan myös radioiden tarjontaa. Tätä keskustelua tulisi mielestäni pitää edelleen yllä etenkin Yleisradion suuntaan. Erikoisohjelmia ajetaan koko ajan alas, ja täytetään sen sijaan ohjelmavirtaa soittolistoilla ja idioottimaisella tekopirteällä lätinällä. Itse en ole vuosiin jaksanut enää kuunnella muita radiokanavia kuin Radio Helsinkiä. Ja toisinaan Yle Puhe -kanavaa.

Tervetuloa

Wilhelm: Muistan biisin syntyhetken elävästi. Elettiin marraskuun puoliväliä ja taivaalta satoi isoja pehmeitä lumihiutaleita. Olin jo aikaisemmin kirjoittanut muistivihkoon joitain tekstirivejä kappaleen aiheeseen liittyen, mutta lumisateen ja vastakeitetyn kahvin yhteisvaikutus ajoi kirjoittamaan laulun lähipiiriin kevään aikana syntyville uusille ihmisille.

Yleensä minulla on tapana hieroa lauluja pitkällä aikavälillä, mutta tämä tuli aikalailla kokonaisena yhdellä istumalla: yhden rivin tein Klausin ehdotuksesta jälkikäteen uusiksi, ja se muutti kappaletta kyllä paremmaksi. Lisäksi sävelsin biisin outron vasta muutamaa päivää ennen kappaleen äänittämistä. Olin suunnitellut soittavani kyseisen melodian synalla, mutta demonstroin äänittäjä-Heikille pohjaraitojen äänittämisen jälkeen viheltämällä, että ”kappaleen loppuun tulee tällainen melodia”. Heikki innostui heti: ”ai viheltämällä?”. Väärinkäsityksestä tullut idea oli loistava. Niinpä valtuutin Klausin viheltämään melodian, koska olen itse umpisurkea viheltäjä.

Tämä kappalehan on ensimmäinen Ukkosmaineen historiassa, joissa minä toimin lead-vokalistina Klausin laulaessa taustoja. Totesimme molemmat yhdessä aiheen henkilökohtaisuuden vaativan sitä, että tekijä laulaa biisin. Tätä äänitettiin viimeisten laulujen joukossa, ja muistan laulamisen tuntuneen (kenties loppusuoran väsymyksestä johtuen) erityisen rennolle. Hauskaa on myös se, että tekstin avausrivi “Ette ole vielä tässä maailmassa / kun me äänitämme tätä laulua” pitää paikkansa hyvin täsmällisesti: ensimmäinen uusista tulokkaista nimittäin syntyi heti kappaleen äänittämisen jälkeisellä viikolla.

Tätä ei ole koskaan esitetty Ukkosmaineen keikoilla, mutta esitin biisin yksinäni kummipoikani ristiäisissä. Täytyy sanoa että varmaan koskaan esiintyminen ei ole jännittänyt niin paljon.


James

Wilhelm: Diskotanssiin-biisin lailla tästäkin tulee elävästi mieleen syksyisen treenikämpän homeen haju, muistan väännelleeni ja käännelleeni tätä siellä yksikseni pitkään. Muistan että kokeilin tähän varmaan kolmea erilaista kertsiä, mutta lopulta päädyin siihen että tuollainen missä asiat sanotaan suoraan ja kiertelemättä on selkein.

Itse tekstihän lähti syntymään ihan omista fiiliksistä: syksyinen, pimeä ja sateinen Joensuu, huoli tulevaisuudesta ja kaikenlaisia epävarmuuksia sisältävästä alanvalinnasta: minähän olen elättänyt itseni musiikilla siitä lähtien kun valmistuin kesällä 2008. Piti tehdä itselle lohdutukseksi ja uskon vahvistamiseksi tällainen kappale, joka sai lopulta nimensä kappaleen ensiriveillä esiintyvästä idolistani.

Klaus: Oletteko te tosissanne? -levyllä on mielestäni melkoisen hieno draaman kaari. Lähdetään rakkauden löytämisestä, törmätään seinään, törmätään todellisuuteen, synnytään uudelleen, tajutaan ettei se niin vakavaa ole, tajutaan että ei pidä luovuttaa, tullaan onnellisiksi. Muutamassa kritiikissä levyä on sanottu katkeraksi, ja sellaisen kuvan siitä voisi saadakin jos kuuntelisi esimerkiksi ainoastaan Tule pois piilosta- ja James-kappaleet. Tämä levy on minulle puolituntinen, hyvin positiivissävytteinen kokonaisuus.

Minulle ei sovi tämä nykyajan Spotify/iTunes-meininki, että laitetaan shufflelle jonkun tietyn artistin koko tuotanto tai poimitaan yksittäisiä kappaleita. Samasta syystä olen aina inhonnut kokoelmiakin. Usein levykokonaisuudet ovat hyvin tarkkaan artistin harkitsemia, ja tuntuu vääryydeltä alkaa pilkkomaan niitä.

Toki jokainen saa puolestani kuunnella musiikkia haluamallaan tavalla, mutta minulle musiikin aidoin yksikkö on yksittäisen kappaleen sijasta albumi.

Pyyhe kenttään…not!

Wilhelm: Ensimmäisten joukossa syntyneitä kappaleita. Pidimme Klausin kanssa syksyn 2009 alussa sessioita treenikämpälläni. Esittelin Klausille eri riffejä ja melodia-aiheita joita olin väsäillyt itsekseni ajan mittaan.

Klaus käytännössä kokosi biisin kasaan kuunneltuaan eri aihioitani: ”tuo osa sopii hyvin introksi, ja tuo toimii bridgenä ennen tuota osaa josta tulee kertosäe”. Näin yhdistyivät kolme osaa jotka olin tehnyt täysin irrallaan toisistaan ja yhtäkkiä meillä oli käsissämme säkeistöä vaille biisin rakenne. Innostuin asiasta niin paljon että tein säkeistön melodian samalta istumalta. Seuraavan päivän sessioihin Klaus teki ensimmäisen tekstiluonnoksen, jonka pohjalta lopullinen teksti valmistui lukuisten muokkausten jälkeen.

Purjeet ylös

Klaus: Purjeet ylös nivoo albumin yhteen. Biisin tarina on kuin kertaus siitä mitä juuri kuultiin.

Kun olin tehnyt kappaleen a-osan ja intoillut siitä pitkään, mietin millainen kertosäe voisi olla. Jotain uudenlaista piti olla. Keksinkin tehdä mukaelman siitä, millaisen kertsin mielestäni Wilhelm säveltäisi. Tuli hyvä kertosäe ja hauskaa oli.

Kun demottelimme kappaletta, minua stressasi, miten ihmeessä saamme tämän sovitettua Ukkosmaineelle. Kyllähän nämä kaikki jutut voi ohjelmoida studiossa, mutta onko se sitten Ukkosmainetta ja kuinka sitä soitetaan livenä ja niin edelleen. No, tokihan se on Ukkosmainetta kun me kaksi sen teemme. Näistä asioista varmaan osaa olla stressaamatta jo seuraavalla levyllä. Levyt levyinä ja keikat keikkoina. Toisinaan sitä on vaikea sulattaa.

Kappale tuntuu jäävän kesken. Viimeinen kertsi vaan katkeaa yhtäkkiä ja se on siinä. Mikäli biisi olisi keskellä levyä, tämä häiritsisi minua. Mutta kun se on lopetuslaulu, tuntuu että albumi jää ikään kuin auki. Albumista jää levoton olo: no hittolainen, nyt menen ulos ja elän!

Wilhelm: Tämä on yksi ehdottomia suosikkejani levyllä, suoraviivaisen tehokas biisi. Erityisesti tykkään kappaleen soolosta, jossa soitan itseni kanssa vuoropuhelun analogisynalla ja syntetisaattorikitaralla. Soolon rakentumisen mielikuvana oli se, että bermudashortseihin pukeutunut kalifornialaiskitaristi jammailee venäläisen sirkustaiteilijan kanssa.

Soittimet:

Levyllä käytettyyn peruskalustoon kuuluivat vanhat tutut: Yamaha PSR-7, Roland D-20, Yamaha PSR-47 ja Korg MS-10. Kyseisistä soittimista löytyy esittelyt muun muassa edellisen levyn päiväkirjasta, kerrottakoon siis vain uusista soittimista.

Roland SH-2000

Olin kaipaillut itselleni vanhan liiton monofonista analogisynaa jo pidemmän aikaan kun viime vuoden kesänä Muusikoiden.netistä löytyi kohtuuhintaan tällainen vehje. Erittäin inspiroivaksi osoittautunut soitin, tällä on syntynyt paljon levylle tulleita juttuja. Mikä hienointa, olen melkein varma että sama soitin on ollut käytössä Nikke Knatterton -sarjan mahtavalla soundtrackilla. Viime levyllä olin tosin varma samasta asiasta studiolla olleen Rolandin Junon suhteen. Saan tästä joka tapauksessa irti muun muassa Nikke Knatterton -sarjassa kuullun naisen puheen ja autolla ajamisen ääniefektit.

Yamaha VSS-200

Kaverini Erno löysi minulle tämän soittimen kesällä 2009 jostain kirpparilta Kalliosta. Hintaa oli huimat 25 euroa. Mahtavaa että on kavereita jotka tietävät mistä pidän!

Tykkään tästä koskettimesta erittäin paljon ja olen käyttänyt sitä tästä keväästä lähtien keikoilla soolokiipparina. Tärkeä osa soittimen viehättävyyttä on se, että siihen kuuluu pieni mikrofoni jolla voi nauhoittaa parin sekunnin mittaisia kahdeksanbittisiä sampleja. Tämän kosketinsoittimen komppien ympärille syntyi levyn avausraita Diskotanssiin.

Casio DG-20

Tämän levyn kohdalla tämä soitin oli yksi ehdottomasti mieluisimmista uusista elementeistä. Itse asiassa samaa soitinta (jopa samaa yksilöä) kuultiin edelliselläkin levyllä Miihkali Jaatisen soittamana Hiustesi tuoksu -biisin soolossa, mutta nyt soitin on mukana melkein jokaisessa biisissä.

Viime vuoden lopulla Miihkali jätti Casionsa minulle hoitoon lähtiessään vaihto-oppilaaksi Yhdysvaltoihin. Soittimesta oli uudella levyllä käsittämättömän paljon hyötyä. Ensinnäkin suurin piirtein kaikki levyn bassolinjat on tehty siten että olen soittanut tämän soittimen midilähtöä käyttäen bassosoundilla. Soitin on inspiroinut mielestäni parempiin ja jotenkin luontevampiin bassolinjoihin kuin mitä aiemmin koskettimilla tehdyt. Soittimessa on ylipäätään omanlaisensa soittotatsi, joka on inspiroinut hyviin riffeihin.

Studiossa soitin laitettiin kiinni kitaravahvistimeen (joku Voxin putkinuppi, mikitetty kaappi viereisessä huoneessa), joku soittimen oma kasibittisoundi, sopivasti säröä peliin ja näin saatiin aikaiseksi juuri Ukkosmaineen levyn äänimaisemaan sopivan muovisesti ja epäkitaramaisesti soiva ”särökitara”: kuultavissa muun muassa Tule pois piilosta -biisin kertosäkeistössä sekä Purjeet ylös -biisin introssa ja soolossa. Tykkään suuresti!

Keväällä lunastin tämän soittimen itselleni Miihkalilta. Pidin Casiota mukana kevään keikoilla, mutta totesin vajaan kymmenen keikan jälkeen ettei soittimen holtiton soittotatsi sovi hikisiin keikkaolosuhteisiin ja jätin soittimen odottamaan seuraavia studiosessioita.

Ennakkotunnelmia

18.04.2010 (Levypäiväkirjat, Oletteko te tosissanne?)

Enää vajaat kaksi viikkoa levynjulkaisuun ja vuoden ensimmäisiin keikkoihin! Kevät tekee tuloaan, ja etukäteisinnostus on Ukkosmaine-leirissä melkoinen. Ajattelin blogikirjoituksen myötä jakaa vähän ennakkotunnelmia.

Valmiit levyt tulivat painosta tällä viikolla, mikä oli itselleni suuri helpotuksen aihe. Vaikka tiesi että kaikki levypainoon lähetetyt aineistot ovat kunnossa, niin silti huomasi jännittävänsä että jospa sittenkin jokin menee vikaan… Sovittua toimitusaikaa edeltävänä yönä näin painajaisen, jossa kansien värit olivat aivan päin prinkkalaa ja lisäksi kannet oli taiteltu koteloon väkivaltaisesti niin että paperit oli ruttaantuneet. Onneksi se oli tosiaan vain unta, sillä kannet näyttävät juuri siltä kuin pitääkin! Komeat kannet, jotka kuvaavat loistavasti sekä levyn nimeä että sitä miltä levy kuulostaa. Suurkiitos kansien suhteen työpanoksesta Ellille, Tomille ja Matille.

Aika hienoa olla nyt tässä vaiheessa. On kulunut melko tarkalleen kahdeksan kuukautta siitä, kun istuin Klausin työhuoneen sohvalla kosketinsoitin sylissä ja improvisoin riffin, jonka ympärille syntyi samalla viikolla levyn ensisingle Play. Tuo hetki oli samalla konkreettinen ensisykäys uuden levyn työstämiselle. Sen jälkeen levyn tekeminen on ollut kummallekin selkeä päätavoite. Syksystä lähtien on tapahtunut paljon: sähköpostitse puolin ja toisin läheteltyjä demoja, sovitustreenejä, biisien demoäänityksiä kahdestaan, lisää sovitustreenejä, sanoitusten hiomista, uusien biisien testiajoa keikoilla, levykokonaisuuden hahmottamista, spekulointia milloin mistäkin asiasta, julkaisupäivämäärän suunnittelua, keikkamyyjän kanssa koordinointia, videokäsikirjoituksen hieromista, tanssitreenejä, kannen suunnittelua, ajoittaista stressiä sadoista käsissä pidettävistä langoista. Ja aika paljon tekemisen iloa, naurua ja ystävyyttä.

Olen useampaankin otteeseen ennakoinut näissä blogeissa tulevasta levystä muodostuvan tähänastisistamme parhaan, ja seison tuon mielipiteen takana edelleen. Tuleva levy on juuri sitä mihin me molemmat pyrimme. Sen sisältämät ääripäät ovat melkoisen kaukana toisistaan, ja samalla se on kuitenkin eheä kokonaisuus, jonka pohjavire on valoisa.

Tämän levyn kohdalla minun ja Klausin visiot tuntuvat kohdanneet paremmin kuin koskaan ennen. Sen pohjalla on se, että olemme pyrkineet alusta lähtien suunnittelemaan ja miettimään kaiken mahdollisimman hyvin etukäteen. Edellisten levyjen tekoprosesseista on opittu paljon ja osattu olla toistamatta sellaisia juttuja, jotka aiheuttivat turhaa skismaa ja stressiä. Epäsuomalaiseen tapaan olemme puhuneet keskenämme läpi monia asioita, jotka ovat hiertäneet jompaa kumpaa ja samalla alkaneet tajuta toisiamme paremmin monissa asioissa. Se taas on aiheuttanut hyvän tekemisen meiningin ja tunteen siitä että vedämme samaa köyttä.

Kuvastava tapaus samalla aaltopituudella liikkumisesta on hetki helmikuulta. Pidimme Helsingissä palaveria kansi- ja pukutaiteilijamme Ellin kanssa ja loppuvaiheessa palaveria totesimme Klausin kanssa että levylle pitäisikin piakkoin keksiä nimi. Klaus ja Elli poistuivat pihalle odottelemaan, kun minä poikkesin vielä wc:ssä. Siellä asioidessani mieleen juolahti erään biisin avausrivinä oleva ”Oletteko te tosissanne?”. Pihalle astuessani ilmoitin riemukkaasti keksintöni Klausille ja Ellille, jotka katsoivat takaisin hämmentyneenä. ”Siis kuulitko oven läpi mitä puhuttiin?”, kysyi Klaus. Ilmeni että Klaus oli saanut juuri saman idean ja esitellyt sen Ellille. Vastaavanlaisia hetkiä oli levynteon aikana useita.

On sinällään hauskaa, että yhtenevistä visioista huolimatta levy ei haiskahda himpunkaan vertaa kompromisseille. Päinvastoin. Kuuntelin juuri levyn läpi tehdessäni kävelylenkin, ja mietin että päällimmäisenä mieleen nouseva sana läpi levyn on ”rohkeus”. Olemme molemmat uskaltaneet ottaa biiseissä esille aiheita, joista ei välttämättä aiemmin olisi edes osannut kuvitella tekevänsä biisiä. Samalla on ollut rohkeutta luottaa siihen, että jos joku kuulostaa ja tuntuu itsestä hyvältä, niin se jätetään levylle. Ja toisaalta rohkeutta siinä, että levyltä jätettiin pois useampikin biisi joka oli meidän molempien mielestä hyvä, muttei tuntunut sopivan kokonaisuuteen.

Jospa tämä riittäisi levyyn liittyen toistaiseksi. Yritän olla selittämättä liikaa omia näkemyksiäni levystä, koska tahdon että muodostatte omat mielipiteenne ilman suurempia ennakko-odotuksia jotka ohjaisivat jotenkin kuuntelua. Samasta syystä päätin jättää tällä kertaa kirjoittamatta aiemmista levyistä kirjoittamani biisikohtaiset spekulaatiot. Kirjoitan ne ehkä myöhemmin, sitten kun levy on ehtinyt olla jo hyvän aikaa julkaistuna.

Muista kuulumisista sen verran, että olen levyn valmistumisen jälkeen viettänyt omaa aikaani melko tehokkaasti treenikämpällä joen varressa hieroen ja treenaten uusien biisien keikkasovituksia sekä pohtien tulevan kosketinsoitinkioskini koostumusta. Nyt alkaa vaikuttaa hyvältä, luulen että tämänhetkinen setup on oikein hyvä tuleville keikoille. Paljon on taas muistettavaa ja roudattavaa keikoille, mutta sekin on oikeastaan kivaa. Pian neljän kuukauden mittainen keikkatauko takana, tulevia keikkoja odottaa jo aikamoisen innokkaasti!

Huomenissa Klaus saapuu, ja treenaamme tulevan viikon kahdestaan Joensuussa. Viikonlopulla siirrymme Helsinkiin, jossa on luvassa vielä viimeisiä treenejä, ja keskiviikkona onkin sitten levynjulkaisu sekä ensimmäinen kevään levykauppakeikoista Turun Levykauppa X:ssä. Ja torstaina varsinainen levynjulkkarikeikka illalla Semifinalissa. Jännittää jo nyt ihan hulluna, ja samalla ei malttaisi millään odottaa.

Kaipa tämän blogin loppuun pitää nostaa esiin vielä eräs ajanhengen mukainen asia sen isommin siitä vaahtoamatta (uskon kyllä suurimman osan blogimme lukijoista tämän tiedostavan muutenkin). Eli: jos tykkäätte bändistä ja levystä, niin ostakaa levy levykaupasta tai keikoiltamme, tai vaihtoehtoisesti digilatauksena joltain valtuutetulta myyjältä (esim. iTunes). Levyhän on aiempien levyjemme tapaan omasta päätöksestämme hinnaltaan normaalihintaista cd:tä edullisempi.

Kuten varmasti tiedätte, levymme julkaistaan oman Juki Records -levy-yhtiömme kautta. Olemme alusta asti halunneet pitää langat omissa käsissämme sekä taiteellisissa että käytännöllisissä asioissa ja samalla tuo vapaus tarkoittaa sitä, että levyjen äänitys- ja painatuskulut sekä muut vastaavat ovat omalla vastuullamme. Tämän julkaisutoiminnan jatkuvuus on ihan sen varassa, ostetaanko levyjä niin paljon että saamme katettua niistä aiheutuvat kulut. Laittomat nettilataukset eivät tätä jatkuvuutta tue.

Siinäpä kaikki sen asian osalta. Mahtavaa kevään odotusta kaikille, ja nähdään pian keikoilla!

-Wilhelm

Loppusuoralla!

17.03.2010 (Levypäiväkirjat, Oletteko te tosissanne?)

Kappas, kymmenen päivää siitä kun viimeksi kirjoitin. Nyt on ollut niin hektistä, ettei ole oikein malttanut eikä osannutkaan keskittyä muuhun kuin viimeisiin osuuksiin.

Mutta niin vaan olemme edenneet siihen pisteeseen, että teemme parhaillaan viimeisten biisien miksauksia ja masterointi olisi tarkoitus tehdä perjantaina. Loppusuoralla ollaan siis erittäin vahvasti.

studiss.jpg
Työryhmä urakan loppumetreillä.

Jos viime viikon tapahtumia vähän kertaa: teimme Klausin kanssa alkuviikosta viimeisen kahden biisin midi-pohjia (sekä muutamia ihan audionakin äänitettyjä osuuksia) uudella työhuoneellani. Keskiviikosta perjantaihin teimme sitten studiolla kahden aiemmin viikolla työstämämme biisin lisäksi tiiviisti hommia aiemmin äänitettyjen biisien kanssa, joista osasta puuttui vielä pieniä ja vähän isompiakin yksityiskohtia.

Nyt olemme olleet täällä studiolla maanantaista asti. Viimeinen äänitetty asia saatiin nauhalle eilen, kun Klaus lauloi ”Diskotanssiin”-biisiin matalan stemman, joka täydensi vielä vajaalta tuntuneen kertosäkeistön. Viimeiset omat osuuteni äänitin maanantaina varsinaisten erikoisjuttujen myötä: soitin yhteen biisiin baritonikitaraa ja tein toisen biisin loppuun huutokuorohenkisen osuuden niin suurella antaumuksella, että ilmeisesti happikadosta johtuen iski niiden äänittämisen jälkeen hieman sekava olo.

Tuntuu hyvältä olla nyt tässä pisteessä, ja kokea että olemme molemmat jaksaneet tehdä hommia loppuun asti määrätietoisesti, tyytymättä puolivillaisiin ratkaisuihin.

Viime viikolla saimme mietittyä biisijärjestyksen, jonka myötä kokonaisuus aukesi. Nyt tuntuu erittäin vahvasti siltä, että jokainen biisi puoltaa paikkaansa juuri tällä levyllä. Levylle tulevien biisien joukostahan jäi pois paljon sellaisiakin, joita soitimme viime vuoden keikoilla. Niissä ei ole biiseinä tosiaan mitään vikana, mutta ne eivät kuuluneet tähän kokonaisuuteen.

Biisijärjestyksen myötä paikalleen loksahti sekä tekstillisesti että musiikillisesti sellainen kappale, jossa toimin Ukkosmaineen historiassa ensimmäistä kertaa pääsolistina. Vaikka biisiin olen itse kovasti kiintynyt, niin epäilin silti melkein loppuun asti sen kokonaisuuteen sopimista, mutta en enää. Onneksi Klaus kannusti asiassa.

Väsymys alkaa olla jo melkoinen. Äänityspäivien jälkeen on jotenkin vaikeaa keskittyä mihinkään, ja sitten päätyy miettimään kaikkia julkaisuun liittyviä asioita ja muuta vastaavaa vielä unta odotellessaankin. Pyörä pyörii pään sisällä.

Toisaalta: samalla kun tuntuu hyvältä saada tämä pian päätökseen, niin iskee tavallaan jo valmiiksi haikeus siitä että se kohta loppuu. Onneksi pääsee kohta suunnittelemaan ja treenailemaan keikkasovituksia. Keikoille onkin ihan tajuton hinku. Viimeksi on tainnut ollut näin pitkä yhtäjaksoinen tauko keikoista vuonna 2006.

Ja vielähän tässä tekemistä on vaikka itse äänite tärkeimpänä asiana onkin kohta valmis. Kansien suunnittelu on vielä vaiheessa, vaikka nyt hallussa onkin idea joka miellyttää meidän molempien silmää. Ja sitten siirrytään levy-yhtiön jätkinä kaikkien julkaisuun liittyvien peruskuvioiden pariin. Mutta sekin tuntuu oikeastaan vain kivalta. Kuten jo aiemmin uumoilinkin, lopputuloksesta on tulossa selkeästi paras levymme koskaan.

Musavideo on muuten nyt leikattu valmiiksi, ja odottaa vielä jälkikäsittelyä. Saimme maanantaina ohjaaja-Kimmolta ensimmäisen version, johon ei muutamia pikkujuttuja lukuun ottamatta ollut mitään huomautettavaa. Mahtava video on tulossa, huhtikuun alkupuolella voi odotella sitä nähtäväksi.

Tulipas paljon hehkutusta kaikesta, mutta toisaalta olokin tuntuu juuri siltä että pitää nyt vähän hehkutella menemään. Voikaa hyvin ja nauttikaa kevätauringosta!

-Wilhelm

Studiopuhetta

07.03.2010 (Levypäiväkirjat, Oletteko te tosissanne?)

Kun levynteon parissa viettää tarpeeksi aikaa, alkaa tekijäporukan ympärille rakentumaan eräänlainen kupla, jonka sisällä vallitsee oma todellisuus. Siellä vallitsee aivan oma logiikkansa, jossa myös puhutaan omaa kieltänsä.

Tämänviikkoisten sessioiden yhteydessä huomasin, että nyt alamme olla Klausin ja Heikin kanssa tuossa pisteessä. Tämän viikon keskustelussa on käytetty soundeista ja biiseistä puhuttaessa muun muassa seuraavia kuvauksia:

”Audioruoska”
”Falafel-asteikko”
”Nikke Knattertonin auto”
”Kiukaan pihinä löylyn jälkeen”
”Hillityn seksikäs mieskuoro”
”Kalifornialaiskitaristi bermudashortseissa kohtaa vinksahtaneen venäläisen sirkustaitelijan”

Kunhan levy ensi kuussa ilmestyy, niin voitte katsoa kuinka monta edellä mainituista kuvauksista onnistutte bongaamaan:)

-Wilhelm

Videokuvaukset takana, äänityspäiviä vielä edessä

04.03.2010 (Levypäiväkirjat, Oletteko te tosissanne?)

Oujee. Tänään jatkoimme levyn työstämistä taas studio-olosuhteissa, huomenna ja lauantaina äänitämme myös. Loppusuora häämöttää, mutta paljon on tekemistä vielä. Vahvana kyllä elää tunne siitä, että tästä tulee ylivoimaisesti paras levymme. Ei jää ainakaan kiinni siitä, ettemmekö olisi tehneet töitä sen eteen. Työstäminenhän alkoi jo viime syksynä. Nyt vuoden alusta lähtien me molemmat olemme työstäneet levyä ja siihen liittyviä asioita melko lailla täyspäiväisesti. Tulevaisuudessa siintävät tulevat keikat, ja usko siihen että kaikki nämä ajankäytölliset ja taloudelliset uhraukset ovat sen arvoisia että saamme nuo uudet biisit yleisön kuultavaksi.

Viime viikolla oli melkoisen paljon kaikkea. Biisien pohjien työstämisen lisäksi postittelimme promosinkkuja ja säädimme musiikkivideoon liittyviä käytännön asioita. Tuleva musiikkivideommehan tosiaan kuvattiin viime viikonloppuna Joensuussa, Suvantosillan kupeessa sijaitsevan rakennuksen kahdennessatoista kerroksessa. Suurkiitos Mainostoimisto Fabrikille, joka tarjosi ystävällisesti puitteet käyttöömme!

Videon teosta löytyy lyhyt reportaasi Salama-tv:stä. En oikeastaan tahdo paljastaa videosta vielä mitään, säästellään yllätystä. Sanotaan sen verran, että olen erittäin tyytyväinen visiostani kasvaneeseen käsikirjoitukseen. Videon työporukka sai viikonlopun aikana monta kertaa melko makeat naurut.

Videonkuvausviikonloppu oli muutenkin mainio. Lauantaina teimme pitkän päivän, aamukahdeksasta yhteentoista yöllä. Kukaan ei kuitenkaan valittanut kertaakaan päivän pituutta tai väsymystä, vaan päällä oli hyvä tekemisen meininki ja huumori.

Kiitokset jo tässä vaiheessa ystävillemme Kimmo Rotkolle ja Hilppa Lammelle, jotka ovat olleet suuressa osassa mukana videon teossa. Kimmo hioi kanssamme käsikirjoituksen kuntoon, ohjasi, ja nyt myöhemmin vielä leikkaa videon. Hilppa puolestaan on vastuussa videossa nähtävästä tanssikoreografiasta: lyhyitä pätkiä tanssiharjoituksistahan nähdään Salama-tv:ssä. Kiitoksia myös mukana olleille tanssijoille, assistentteina toimineille Villelle ja Jussille, sekä Palsan Tomille, joka otti viikonlopun aikana uudet promokuvat ja oli muutenkin apuna.

Maanantaina julkaistua sinkkua on ladattu sivuiltamme hämmentävän paljon. Siitä voinee päätellä, että uutta levyä odottaa aika moni ihminen. Se tuntuu toki tässä vaiheessa erittäin hyvältä. Toivotaan että joku radiokanavakin tuota sinkkua soittaisi, meidän biisimmehän eivät tunnetusti ole koskaan radiosoitolla juuri juhlineet. Jos tahdotte laittaa radioihin soittotoiveita sinkusta, niin mukavaahan se olisi: jospa musiikkimme pariin löytäisi sitä kautta uusia kuulijoita.

Huomenna lisää studiointia, nyt Boston Legalin kakkoskauden vikojen jaksojen pariin. Voikaa hyvin!

-Wilhelm

Äänityksiä, videotreenejä ja sinkun valmistelua

25.02.2010 (Levypäiväkirjat, Oletteko te tosissanne?)

Huh, melko hektinen meininki on meneillään tulevan Ukkosmaine-levyn kanssa. Aika laillahan tämä koko kulunut vuosi on kulunut enemmän tai vähemmän levyn parissa, ja loppuviivaa kohti tahti vain tiivistyy.

Tällä viikolla tulin maanantaina Helsinkiin, jossa jatkamme midi-pohjien työstämistä. Niitä on tosin ehditty työstää suht niukasti, koska esimerkiksi eilen suurimman osan ajasta veivät musiikkivideon valmistelut: kävimme haalimassa kaupungilta kaikenlaisia tarpeita kuvauspäivää varten, ja lisäksi eilen oli kahdet tanssitreenit koreografimme Hilppa Lammen ja videossa esiintyvän tanssiryhmän kanssa. Itse näin eilen koko tanssihomman ensimmäistä kertaa kokonaisuudessaan, ja hymyilytti kyllä kovasti. Laitan Salama-tv:hen reportaasia treeneistä myöhemmin, kunhan nämä kiireet vähän hellittävät.

Lisäksi olemme levy-yhtiön jätkien ominaisuudessa valmistelleet ensi viikon alussa ilmestyvän ensisinglemme julkaisua. Tosiaan, ensi viikolla saatte ensimmäisen maistiaisen tulevalta levyltä!

Maanantai oli muuten sikäli hauska päivä, että sovimme keskenämme tekevämme etätyöpäivän. Poikkeuksellisen työskentelyn syy löytyy vanhasta kunnon VR:stä. Tarkoitus oli jatkaa pohjien työstämistä Helsingissä päiväsaikaan, mutta junien myöhästelemisen takia perille pääsemiseni lykkääntyi roimasti. Niinpä Klaus ohjelmoi rumpupohjia ”Diskotanssiin”-biisiin Pihlajistossa, kun taas minä työstin alustavaa sovitusta ”Purjeet ylös” -kappaleeseen läppärilläni junan penkillä istuen. Totta kai molempien tuotoksia vielä muokattiin yhdessä tiistaina, mutta tuollainen järjestely kyllä edisti asioita ihan mukavasti.

Junassa työskentelemiseni muuten näytti varmaan ulkopuolisen silmiin melko hassulta: kaveri istuu kuulokkeet päässä intensiivisesti ruutua tuijottaen ja naksuttelee näppäimistöä rytmikkäästi. Käyttämässäni GarageBand-ohjelmassahan näppäimistön kautta pystyy soittamaan kosketinsoittimia.

Hyvä tekemisen ilo ja into on nyt kyllä päällä. Viime viikon kolmipäiväinen sessio meni oivallisesti, vaikkakin jäimme ihan hitusen jälkeen itsellemme asettamasta aikataulusta, mutta se ei varmasti tule muodostumaan ongelmaksi. Jälki kuulostaa todella raikkaalta. Havahduin viime keskiviikkona kymmenen aikoihin yöllä siihen, että olin kuunnellut ”Leikkikenttä”-biisin välimiksauksen läpi kymmenen kertaa. Ja olimme siis kyseisenä päivänä tehneet hommia yhdeksästä viiteen. Melko hyvältä merkiltä tuntuu tuollainen innostus. Kyseinen biisi tuntuu edelleen älyttömän hyvältä. Soitin muuten biisin outroon studiolla uusiksi kellopelit, vaikka Salama-tv:n ekassa osassa esitellyssä mikitystekniikassa olikin oma charminsa. Vähän tasaisemman ja biisiin sopivamman soundin sai jollain studion laadukkaalla mikrofonilla, jonka merkkiä en nyt muista.

Tosiaan: huomenna auton nokka kohti Joensuuta ja musiikkivideota tekemään. Se julkaistaan sitten myöhemmin toisen levyä edeltävän sinkun kanssa. Samalla otetaan mukaan kyytiin lähtevän Palsan Tomin johdolla tulevan levyn promokuvat. Odotan tulevaa viikonloppua erittäin innolla, vaikkakin tällä hetkellä päässä liikkuu sata asiaa jotka pitää muistaa tehdä ja hoitaa ennen lauantaita. Mutta eiköhän tämä tästä.

Ja tosiaan, muistakaa ensi maanantaina suunnistaa ukkosmaine.comiin. Luvassa on uuden sinkun lisäksi pieni yllätys.

-Wilhelm

Äänitykset jatkuvat

16.02.2010 (Levypäiväkirjat, Oletteko te tosissanne?)

Terveisiä studiosta Joensuusta! Tällä viikolla teemme kolmipäiväisen työviikon, jonka aikana olisi tarkoitus saattaa valmiiksi neljä biisiä joiden pohjia äänitimme toissa viikolla Helsingissä.

Kaikki on sujunut hyvissä merkeissä. Eilen Klaus lauloi “Hangen halki” -työnimellä kulkevan biisin. Itse improvisoin siihen pari lisäjuttua analogisynalla (Roland Juno-106). Simppelien synajuttujen myötä biisiin löytyi kaivattu lisäulottuvuus. Aiemmin oli sellainen fiilis, että jotain vielä puuttuu.

Tänään työstön alla ovat olleet “Salamaponi” ja “Leikkikenttä”. Ensinmainittuun kaipaan vielä itse jotain henkilökohtaista soitannollista ahaa-elämystä, vaikka biisistä kovasti tykkäänkin. Äsken sitä ei ollut syntyäkseen, joten päästin Klausin laulamaan Leikkikentän. Sen teksti tuntuu nyt ehkä vielä ajankohtaisemmalta kuin syksyllä syntyessään. Viime aikoina on tullut mietittyä paljon sitä kuinka jotkut osaavat puristaa kaiken ilon pois elämän hienoista asioista. Kuten musiikista.

Eilen oli vielä sen verran energiaa päällä, että editoin samalla toisen Salama-tv:n jakson samaisen päivän tapahtumista. Tässäpä siis:

Äänitysviikko Pihlajistossa

12.02.2010 (Levypäiväkirjat, Oletteko te tosissanne?)

Päivityksiä taas uuden levyn suhteen. Vietimme viime viikolla työntäyteisen viikon Klausin työhuoneella Helsingin Pihlajistossa. Lyhyt reportaasi viikosta löytyy Salama-tv:n ensimmäisestä lähetyksestä, mutta kerron vielä lyhyesti blogissakin asioiden kulusta ja vähän tulevastakin.

Tämän uuden levyn suhteenhan työskentelytapamme ovat muuttuneet sen verran, että tarkoituksenamme on tehdä suuri osa pohjista kotistudio-olosuhteissa. Tätä metodia testattiin tammikuun kahden biisin sessiossa, ja lopputulos oli sen verran rohkaiseva, että tällainen metodi vaikuttaisi toimivan aivan hyvin.

Pääasiassa on siis kyse siitä, että teemme kappaleiden midi-osuudet mahdollisimman valmiiksi, niitä kun ei ole studio-olosuhteissa hirveästi järkeä vääntää. Lisäksi viime viikolla nauhoitimme myös audiota muutamien synaliidien ja PSR-7 -pohjien muodossa. Hommasimme viime vuoden lopussa asiallisen äänikortin, jolla saadaan tehtyä tuollaiset jutut itse hyvälaatuisena.

Elikkäs sitten kun menemme studioon, niin siellä olisi tarkoitus äänittää laulut, mahdollisesti vielä jotain analogisynajuttuja (studiolla on niin hyviä vintage-synia, että olisi synti olla käyttämättä niitä) valita sopivat soundit soittamaan midiosuuksia ja tietenkin miksata ja masteroida koko paketti. Ei tämä nyt liene ihan normaalein tapa tehdä levyä, mutta eipä meidän bändimmekään taida olla ihan normaaleimmasta päästä.

Mitäs muuta? Viime viikko meni erittäin hyvin. Työstimme neljää biisiä, jotka alkavat nyt olla mielestäni aika hyvällä mallilla. Jotain pikkuviilauksia teen varmaan vielä joihinkin riffeihin, mutta kokonaisuus on noiden suhteen aika lailla hallussa.

Verrattomaksi instrumentiksi näissä sessioissa on osoittautunut ystävämme Miihkalin hoitoon jättämä (mies lähti vuodeksi Jenkkeihin) synakitara. Tuossa on pienen totuttelun jälkeen miellyttävän omanlaisensa soittotatsi, jonka myötä tulee hauskoja ideoita. Ja kun soittimessa on midi-lähtö, niin ei tarvitse turvautua soittimeen omiin, sinällään mielenkiintoisiin soundeihin.

Palailin Joensuuhun viime perjantaina, ja sunnuntaina kävimme äänittäjämme Heikin kanssa miksaamassa kaksi tammikuussa äänitettyä biisiä valmiiksi. Toinen noista biiseistä julkaistaan reilun parin viikon päästä netti- ja radiosinkkuna, kannattaa siis seurata ukkosmaine.comin tapahtumia. Toisesta biisistä olemme puolestaan kuvaamassa musiikkivideota Joensuussa helmikuun lopussa, ja sen olisi määrä myös pohjustaa tulevaa levyä.

Ensi viikon alussa pyrimme viimeistelemään viime viikolla työstämämme neljä biisiä Joensuussa Gurujen studiolla. Paljon tekemistä tässä on siis bändin suhteen luvassa, ja se tuntuu oikein mukavalta. Palataan asiaan piakkoin, sitä odotellessa iloisia hetkiä Salama-tv:n ensimmäisen lähetyksen parissa!

-Wilhelm

Ukkosmaineen vuosi on avattu!

03.01.2010 (Levypäiväkirjat, Oletteko te tosissanne?)

Onnekasta alkanutta vuotta 2010 kaikille kotisivujemme lukijoille, ja terveisiä studiosta!

Tämä vuosi alkaa Ukkosmaine-leirissä tehokkaasti jo heti alkumetreiltä lähtien. Pidimme nimittäin Klausin kanssa heti perjantaina uudenvuodenpäivänä keskenämme session, jossa teimme vielä viimeisiä etukäteisvalmisteluja viikonlopun kaksipäiväistä studiosessiota varten.

Olemme siis tällä hetkellä samaisella Gurujen studiolla, jossa teimme edellisenkin levymme. Tämän viikonlopun tavoitteena on ollut tehdä valmiiksi kaksi biisiä, joista ainakin toisen olisi tarkoitus toimia jossain vaiheessa julkaistavana maistiaisena ennen varsinaisen albumin julkaisua. Samalla tämän lyhyen session tarkoitus on olla eräänlainen testiajo hieman uudenlaisesta työskentelymetodista, jolla tuleva levy olisi tarkoitus toteuttaa. Ainakin toistaiseksi kaikki vaikuttaa oikein toimivalta. Biisien soundimaailmassa tuntuu olevan sopivassa suhteessa uutta ja vanhaa. Ja lainattua! Referenssit ovat nimittäin olleet harvinaisen kirjavia.

Vaikka tunnelma on lämmin, niin konkreettinen fiilis on ollut kylmyys. Ulkona on tälläkin hetkellä kolmisenkymmentä astetta pakkasta, ja kun studiota ei ole joululoman jäljiltä kukaan vähään aikaan käyttänyt, on sisälämpötilan nousemiseen mennyt tovi. Onneksi päällä on villapaita ja lisälämmikkeenä mukana joululahjaksi saamani torkkupeitto. Alla hieman kuvia viikonlopulta, voikaa hyvin!

-Wilhelm

uus01.jpg
Midi-tiedostojen siirtoa
uus02.jpg
Helmut Singer, äänittäjä
uus03.jpg
Kosketinkioski
uus04.jpg
Lämpömittarin lukema ei naurata solistia

Uusi levy: ensimmäiset merkinnät

23.11.2009 (Levypäiväkirjat, Oletteko te tosissanne?)

Laitetaanpas tämän uuden Salamablogin kunniaksi aluille tulevaan levyyn liittyvä tarinointi. Aluksi lienee syytä vähän kertoa taustoja siitä missä mennään ja miten siihen ollaan päädytty. Merkintöjä ei ole tullut uuden materiaalin työstämiseen liittyen kirjattua näille sivuille. Osin se johtuu siitä, että suurin osa energiasta tuntuu keskittyneen tämän homman ympärille. Osin myös siitä, että nyt on kivempi kirjoittaa, kun jotain on jo tehtynä.

Eli siis. Alun perin oli tarkoitus, että käymme uusien biisien työstön pariin vasta ensi vuoden puolella. Minun osaltani aikataulut menivät kuitenkin uusiksi, kun elokuun alkupuolella ilmeni että toisen yhtyeeni levyn äänitykset lykkääntyvät hamaan tulevaisuuteen, vähintään yli vuoden päähän. Muistan maininneeni Klausille asiasta miltei saman tien.

Ensimmäinen konkreettinen asia levynteon suhteen tapahtui Saksan keikkaa seuranneena maanantaina. Saavuimme Helsinkiin sunnuntaiyönä ja menimme Klausin luo yöksi. Seuraavana aamuna herättyämme aloimme työstää kilpailukappaletta Euroviisujen avoimeen karsintaan, joka päättyi saman viikon lopussa. Tähän kohtaan pitäisi muuten varmaan laittaa hymiö. Mutta kun tuota asiaa ajamaan on perustettu jo Facebook-ryhmäkin, niin pitihän meidän kantaa kortemme kekoon, kun kisassa oli edes kosmeettinen mahdollisuus osallistua isojen levy-yhtiöiden ulkopuolelta.

Tahti oli niin tehokas, että ainakin itse muistan hämmästyneeni. Biisi sävellettiin ja sovitettiin saman päivän aikana, sen jälkeen Klaus teki alustavat sanat seuraavana päivänä, ja muistaakseni keskiviikkona hioimme sanat kuntoon ja miksasimme koko paketin.

demon1.jpg
Työstön alla kappale Euroviisukarsintoihin.

Kyseinen biisihän ei sitten päässyt esikarsintaa pidemmälle, mutta se antoi hyvän lähtösysäyksen uudelle materiaalille. Itselleni se antoi myös vahvan luottamuslatauksen orkesteriimme. Tässä yhteydessä lienee paikallaan todeta myös se, että viime levyn työstön aikaan koin itse ettei mistään tuntunut tulevan mitään. Vaikkakin loppupeleissä levystä tuli kuitenkin onnistunut. Sen työstäminen oli vain omalta kohdaltani raskasta, mutta asiaa sotkivat kohdaltani toisaalta omankin elämän jutut.

Nyt tuntuu kaikin puolin siltä, että on toinen ääni kellossa. Biisejä on jo nyt kasassa varmasti levyllisen verran, mutta uusia tehdään edelleen jotta saisimme valikoitua niistä parhaan mahdollisen kokonaisuuden. Aiemmilta levyiltä olisi myös käytettävissä ylijääneitä biisejä, mutta yhteisellä päätöksellä olemme päättäneet aloittaa tämän homman alusta asti niin sanotusti puhtaalta pöydältä. Tuntuu hyvältä huomata, että bändimme työmoraali on erittäin korkealla, mutta samalla tekeminen ei tunnu vähääkään hampaat irvessä puurtamiselta.

Aiempien levyjen kohdalla sovittaminen on jätetty pitkälti äänitysvaiheeseen, mikä on sitten aiheuttanut harmaita hiuksia minulle: pitää keksiä koko ajan lisää soitettavaa, kun muut odottavat. Vaikka paineessa syntyykin monesti hienoja ideoita, on tuollaisissa tilanteissa välillä tukalaa olla bändin ainoa soittaja.

Nyt tämäkin on tehty toisin. Olemme äänittäneet kahdestaan uusista kappaleista demoja, joihin pyritään jo saamaan mahdollisimman pitkälle valmiiksi ideat jotka sitten lopulliselle äänitteellekin soitetaan. Noita soittojuttuja on huomattavan paljon mukavampaa ideoida ilman kiirettä ja painetta.

Olemme työskennelleet kahdestaan kappaleiden parissa muutamissa noin viikonmittaisissa periodeissa elo-marraskuun aikana. Lisäksi kumpikin on tietysti treenannut ja tehnyt biisejä itsekseen. Hommia olemme tehneet kahdessa eri työpisteessä: Klausin työhuoneella Helsingin Pihlajistossa sekä minun treenikämpälläni Joensuun keskustassa. Vuokrasin tosiaan syksyn alussa itselleni nurkan treenikämpästä, jossa soittaa myös Eläin-yhtye. Ratkaisu on ollut kaikin puolin hyvä: kosketinsoittimet eivät vie enää puolta oman kodin pinta-alasta, ja kun menee soittamaan treenikselle niin pystyy keskittymään olennaiseen eikä hairahdu tekemään jotain kotihommia.

demon2.jpg
Näyte treenikämpän soitinpainotteisesta sisustuksesta.

Soittaminen on myös ollut tietyllä tapaa yksi avainsanoista. Osa kappaleista on syntynyt ihan siten, että olen soittanut jostain Klausille jotain mielestäni hyvänkuuloista riffin tai melodianpätkää, johon hän on tarttunut ja ehdottanut sitä liitettäväksi johonkin toiseen biisiin tai vaihtoehtoisesti tehnyt johonkin melodiaan sanat. Tällä metodilla tehdyistä biiseistä on muodostunut meidän molempien suosikkeja.

Summa summarum: tällä hetkellä fiilis tulevan levyn suhteen on hyvinkin korkealla. Kovalevyllä on tallessa noin kuuden biisin melko valmiit demot, ja niiden lisäksi on vielä sovitusvaiheessa olevia ehkä kymmenkunta. Äänityksistä on pidetty palaveria, ja mietitty että millä tavoin tuleva levy olisi järkevin äänittää. Todennäköisesti ainakin osa tullaan tekemään kotiäänityksinä, mutta vielä on epäselvää miten ja missä. Kaikki selvinnee kuitenkin vuoden loppuun mennessä, ja todennäköisesti äänityksiä päästäneen aloittamaan ensi vuoden alkupuolella.

demon3.jpg
Kuva viimeisimmästä demosessiosta.

Tässä siis ensipohjustus siihen, kuinka tulevaa, vielä nimetöntä levyä on lähdetty rakentamaan. Tarkoitus olisi päivitellä tänne blogiin tarinaa tulevista vaiheista ja myöhemmin äänityksistä. Muistakaa siis lisätä Salamablogi kirjanmerkkeihinne! Ja saa kai tämän siihen RSS-syötteeseenkin, itse en ole siihen tarkemmin perehtynyt.

Hyvää vointia marraskuun pimeyteen,

-Wilhelm