Salamablogi

23. luukku: Pentilän saha

23.12.2014 (Sekalaista, Joulukalenteri)

Tämän päivän joulukalenteriluukussa täydennetään hieman kirjassa sivuttua yhteistä bändihistoriaamme. Kirjan avaavassa “Esihistoria”-kappaleessahan yhteisen musiikintekomme alkutaipaleet käydään läpi melko nopeasti ja pääpiirteittäin. Tämä oli tarkoituksellinen ratkaisu, sillä kirjan pääpaino oli kuitenkin Ukkosmaineessa ja aiemman bändihistorian tarkempi läpikäyminen ei tuntunut kokonaisuuden kannalta olennaiselta.

Mutta kuten sanottua, nämä joulukalenterin luukut toimivat eräänlaisina lisäsivuina varsinaiselle kirjalle ja täällä internetissä on tilaa rönsyillä vapaasti. Siispä: tänään kerron teille hieman bändistä nimeltä Pentilän saha.

-Wilhelm

Pentilän saha

Pentilän saha perustettiin alkuvuodesta 2003. Mukana olivat Klausin ja minun lisäksi Hullujen Hattusten kitaristi Miihkali ja Hattusten tuolloinen basisti Matias.

Perustimme punk-bändin sen ajatuksen ympärille, että jokainen soitti eri instrumenttia kuin normaalisti: näin saisimme aikaiseksi luontevasti punk-musiikkiin sopivan holtittomuuden. Näin ollen minä ryhdyin basistiksi, Miihkali laulajaksi, Matias rumpaliksi ja Klaus tarttui kitaraan. Klausille harppaus oli suurin, sillä hän ei ollut soittanut kitaraa aiemmin. Päätimme yhdessä, että tämän takia on myös luontevinta että hän tekee biisit. Neuvoimme kuinka kitaran E- ja A-kieliltä saa otettua kahdella sormella viitossoinnun ja totesimme sen riittävän tarpeisiimme varsin hyvin.

Pentilän sahan biisintekometodologia oli sellainen, että joko minä tai Miihkali kirjoitimme biisin tekstin paperilapulle, joka toimitettiin Klausille sävellettäväksi. Hän haki biisiin sopivat soinnut, laulumelodia meni yleensä yksi yhteen sointujen kanssa, paitsi jossain taiteellisimmissa numeroissa. Soinnut Klaus merkkasi muistiin sanojen yläpuolelle sen mukaan miltä E-kielen nauhalta se soitettiin. Näin ollen esimerkiksi G5 oli ”3”, H5 ”7” ja niin edelleen.

Pentilän saha teki vuonna 2003 yllättävänkin paljon keikkoja, varmaan noin kymmenkunta. Yhteistä keikoille oli se, että vähintään yhtä bändin jäsentä keljutti keikan jälkeen jostain syystä. Ainoa keikka, jonka jälkeen kaikilla oli hyvä mieli päättyi loppuyöstä siihen, että joku tuntematon juntti löi Miihkalia balalaikalla päähän Wanhan Jokelan edessä.

Syksyllä 2003 Pentilän saha teki ensimmäisen levynsä, nimeltään Rumpsutusta. Nimi napattiin Markus Kajon haastattelusta, jossa hän kertoi kaipaavansa vanhasta kotikaupungistaan Joensuusta muinaisia sydänääniä: ”Eipä kuulu enää rumpsutusta Penttilän sahalta. Ennen kuului, paitsi ehkä jouluaattona”.

Niin, bändin nimi Pentilän saha viittaa tosiaan vuonna 1996 Joensuussa palaneeseen sahaan. Bändin nimi kirjoitetaan yhdellä t:llä sen takia, että kuulimme bändin perustettuamme, että Penttilän saha -niminen yhtye oli ollut jo olemassa. Kirjoitusasun vaihtamisella päättelimme välttävämme varmuuden vuoksi sekaannukset jo aikoja sitten hajonneeseen cover-bändiin.

Rumpsutusta äänitettiin ja miksattiin yhden syyskuisen viikonlopun aikana. Yhdentoista biisin mittaisen levyn kesto oli 11 minuuttia. Biiseissämme mentiin suoraan asiaan eikä aikailtu.

Levynjulkistamiskeikka oli jo viikko levyn äänittämisen jälkeen. Bileet pidettiin Penttilän sahan raunioilla, joissa ei varsinaisesti olisi saanut oleskella, eikä varsinkaan soittaa keikkoja. Emme siis voineet mainostaa keikkaa, mutta puskaradion kautta paikalle saapui kuitenkin kiitettävä määrä ihmisiä. Soitimme heille lyhyen mutta ytimekkään keikan, jonka aikana rumpali päätti lähteä polkupyörällä kotiin, koska oli kylmä. Punk-estetiikkamme ulottui myös levynjulkistamisbileiden cateringiin, sillä yleisölle tarjottiin Miihkalin valmistamaa kiljua, joka oli ikimuistoisen pahaa.

Nelihenkisen Pentilän sahan viimeinen keikka oli Joensuun kävelykadun sittemmin toimintansa lopettaneessa kellaribaarissa. Jokin biisi hajosi kasaan ja paikkaukseksi Miihkali alkoi laulaa Satumaa-tangoa. Tilanne ärsytti, joten tempaisin bassostani piuhan irti ja poistuin paikalta kesken keikan.

Alkuvuodesta 2004 yritimme vielä treenata uusia biisejä, mutta homma hyytyi pääasiassa minun ja Klausin musiikillisiin erimielisyyksiin: joissain treeneissä ehdotin Klausia virittämään kitaransa ja hän oli sitä mieltä että se on punkissa tarpeetonta. Riidan vakavuudesta kertonee jotain se, että pari viikkoa noiden treenien jälkeen soitin Klausille ja ehdotin diskoduon perustamista.

Pentilän saha on jatkanut elämäänsä noiden vuosien jälkeenkin, joskin sopivan rauhalliseen tahtiin. Jossain vaiheessa bändin muodostivat Miihkali ja Klaus, tuolloin bändi teki käsittääkseni pari keikkaa satunnaisissa bileissä. Minä liityin bändiin takaisin vuonna 2008, mikä johti pian Klausin eroamiseen tai erottamiseen (kertojasta riippuen). Sen jälkeen bändi on julkaissut kaksi levyä: Peniksen vuosi ilmestyi vuonna 2009 ja tuorein teos Vittujen kevät puolestaan keväällä 2013.

pentilansaha2.JPG
Keikalla Joyful Beat Café -nuorisokahvilan punk-illassa keväällä 2003. (Kuva: Jumbu Viirret)
pentilansaha1.JPG
Sama keikka meneillään. Lavan oikeassa laidassa soittavan kitaristi-Klausin lavaimagoon kuului noihin aikoihin valkoinen ninjahuppu.