Salamablogi

Levynteon loppusuoralla

21.12.2006 (Levypäiväkirjat, Niinivaara Express)

Terveisiä Ukkosmaineen äänityspajalta! Levyntekoa on takana nyt noin kaksi ja puoli kuukautta, ja äänityshommat ovat näinä hetkinä paketissa. Ihan ympärivuorokautisesti ei tuota kahta ja puolta kuukautta olla tietenkään käytetty, vaan hommia on tehty omaan tahtiin, sen mukaan miten ihmisten muut kiireet antavat myöten.

Tulevalta pitkäsoitoltamme puuttuu enää ainoastaan vierailevan taiteilijan basso-osuus yhteen biisiin, jota äänitämme juuri näinä hetkinä (tätä kirjoittaessani on torstai 21.12.). Suurta osaa kappaleista on jo alettu miksaamaankin, joten ihan aikataulujen mukaisesti ollaan liikkeellä. Valmista levyä voi odotella ensi vuoden alkupuoliskolla. Tarkka julkaisupäivämäärä ilmoitetaan sivuilla myöhemmin.

Uusi materiaali kuulostaa omaan korvaan aika pirun hyvältä. Uusia ideoita on tullut paljon, ja soundimaailma on ehdottomasti aiempaa tukevampi ja värikkäämpi. Jossain vaiheessa marraskuuta itselleni iski hetkellinen uskonpuute siitä, että valmistuuko levy koskaan, mutta nyt loppusuoralla tuntuu jo siltä, että on todella hyvä että olemme tehneet hommia huolellisesti ja ajan kanssa.

Äänityksiä tehtiin ensimmäisen kuukauden ajan minun asunnollani, jonka jälkeen siirryimme muutaman korttelin päähän Helmut Singerin lukaaliin. Jännittävää levynteko on ollut sinällään, että suurimman osan ajasta paikalla on ollut vain minä, Helmut ja Pavel. Klaus hoiti omat lauluhommansa kahdessa eri otteessa, ja hyvin hoitikin. Itse asiassa Klaus laulaa tulevalla levyllä paremmin kuin koskaan. Lopun ajan Klaus on viettänyt Helsingissä opintojensa parissa.

Levynteon ohella olen alkanut harrastaa Joensuun katujen päästä päähän kävelyä, sekä viiksien kasvattamista. Molemmat ovat jo aika hyvässä vaiheessa.

Levyn teon alla oli vakaa ajatus, että kirjaisin säännöllisesti tunnelmia levynteosta. Loppuvuosi on kuitenkin ollut sikäli hektistä aikaa, että tuo hyvä aie jäi toteutumatta. Alle olen kuitenkin listannut hieman City-lehden henkisesti levyntekoon liittyviä asioita.

Miehistö:

Klaus Thunder: laulu
Wilhelm Meister: koskettimet, laulu
Helmut Singer: äänitys, miksaus, sustain-pedaalin paineleminen, soolokitara
Pavel Kursor: äänitys, miksaus, konekivääri-efektit

Biisit (osa kappaleista kulkee vielä työnimillä):

80200

Jos ei ihmeitä tapahdu, niin tästä tulee levyn avausraita. Kesällä syntynyt, erittäin raikas ja aurinkoinen biisi. Toteutus on myös mielestäni erittäin onnistunut. Tokassa säkeistössä on mielipuolinen, mutta biisiin hienosti sopiva syntikkamelodia, jonka kehittäminen oli erittäin hauskaa. Biisissä on myös kaksi naispuolista vierailijaa, jotka paljastettakoon myöhemmin. Helmut antoi näiden neitosten innoittamana levyllemme vaihtoehtoisen työnimen “Junamatka julkkisten kanssa”.

Elektromanssi

Tätä biisiä soitettiin keikoilla jo syksyllä 2004, mutta Klaus alkoi sensuroimaan omia sanoituksiaan ja laittoi kappaleen boikottiin. Lopulta sain Klausin taivuteltua siihen, että hän kirjoitti biisin sanat osittain uusiksi. Hyvä että niin tehtiin, sillä Elektromanssista muodostui melkoinen juhlimisen aihe äänitysvaiheessa. Jostain syvältä alitajunnan syövereistä kumpusi tarve saada säkeistöjen alkuihin Rambo-tunnelmaa: kyseisiin paikkoihin haettiin sitten syntikoiden muistipankeista mitä rajuimpia efektejä.

Beibi, mä tunnustan

Sessioiden nopein biisi, jossa on kyllä aika tiivis tunnelma. Tämä biisi kirvoitti meidät jopa eräässä vaiheessa äänityksiä soittamaan Muusikoiden liittoon, ja kysymään heidän lakimieheltään onko musiikissa ylinopeusrajoituksia. Ei kuulemma ole.

Ilosaari

Klausin nätti slovari, jonka hän esitteli minulle ensimmäisen kerran tänä keväänä. Ihastuin biisiin välittömästi. Toteutuksesta tuli aika harras, mikä sopii biisin tunnelmaan mainiosti. Tämä on myös Ukkosmaineen historian ensimmäinen kappale, jossa kuullaan myös kitaraa: Helmut soittaa biisin lopussa vierailevana artistina nätin ja herkän kitarasoolon.

Nöpönenä

Tämän biisin sovituksen saimme kasaan yllättävän nopeasti, ja äänittäminenkin oli melko helppo prosessi. Levylle tuleva versio on melkoisen riisuttu ja yksinkertainen. Jotenkin minimalistisempi lähestymistapa tuntui sopivan tähän kuin nakutettu. Ja tässä on muuten yksi levyn hempeimmistä kertosäkeistä.

Tyttöni Rosmariini

Melkoisen polveileva ja yllättävä biisi, joka on äänitysten aikana muodostunut yhdeksi henkilökohtaiseksi suosikikseni. Viimeiseen kertsiin pääsin rakentelemaan poikabändihengessä monikerroksisia stemmalauluja, joista tulikin aika toimivan kuuloiset.

Trolliusten vasarat

Tätä biisiä on soitettu treeneissä jo vuonna 2004, mutta syystä tai toisesta sille ei ole tehty paljoakaan. Nyt otimme itseämme niskasta kiinni. Tähän biisiin liittyy myös eräs levynteon luovimmista ratkaisuista. Biisi alkoi alun perin rauhallisella osalla ja jatkui siitä PSR-7-kompin tahdissa. Jossain vaiheessa vain alkoi tuntua siltä, että alku on hyvä, mutta kompin alkaessa homma lässähtää. Päätimme siis, että jätämme biisistä pois komppiosa ja lopetamme rauhalliseen osaan. Kaikki olennainen ehtii tulla sanotuksi siinä minuutissa, minkä biisi nyt kestää.

Rakkauden vallankumous

Tätä on soitettu keikoilla jo yli vuoden verran, mutta täysin erilaisella sovituksella. Aikaisemmin tämä oli täysverinen slovari, mutta äänitysvaiheessa päätimme tehdä biisille kasvojenkohotuksen. Referenssibändinä toimi Klausin diggailema Scissor Sisters. Ratkaisu oli erinomainen, sillä nyt Vallankumous on selkeä klubi-hitti!

Eka kerta

Erittäin old school -henkinen Ukkosmaine-biisi, joka toimii kuin häkä. Tämä oli viimeisiä levylle tehtyjä raitoja, jota treenattiin yhdessä ensimmäistä kertaa päivää ennen sen äänittämistä. Paineessa syntyy timantteja. Kappaleen sanoituksessa mainitaan Haddaway, Movetron ja Bon Jovi. Toisin sanottuna kyseessä ei voi olla huono biisi!

Linnut

Myöskin viimeisten joukossa syntyneitä kappaleita. Biisin sanoitus kumpuaa tänä syksynä aika ajoin vallinneesta alakulosta ja elämänpohdinnoista. Ja myös lumien saapumisen kaipuusta. Ehkä ilottelevien kappaleiden joukossa menee yksi vähän surullisempikin.

Suudelmia Suvikadulla

Jos ei ihmeitä tapahdu, niin tästä tulee levyn päätösraita. Tiivistää aika monta bändimme käsittelemää teemaa, ja sijoittuu tietenkin Niinivaaralle. Vierailevana artistina Suvikatu-raidalla esiintyy ystävämme Metal-Mika, joka soittaa kappaleessa nauhatonta bassoa.

Laitteisto:

Yamaha PSR-7: Ukkosmaineen soinnin kulmakivi. Totuttuun tapaan suurin osa levyn komppiraidoista on soitettu tällä klassisella instrumentilla, joita omistan nykyisellään kaksi kappaletta.

Yamaha SHS-10: Tänä kesänä Huuto.netistä tehty ehdottoman hieno ostos. Olen bongannut eräästä Aavikon promokuvasta, että yhtyeen toisella kosketinsoittajalla Tomi Kososella on samanlainen, mutta mustana. Ostos oli kannattava sikälikin, että SHS-10:n avulla uuden levyn Nöpönenä-biisiin löytyi mainio sovitus. Soitinta on käytetty toki uuden levyn muillakin raidoilla.

Roland D-10: Helmutin omistama soitin, josta on muodostunut hieman yllättäen uuden levyn käytetyin kosketinsoitin. Lukuisia erinomaisia soundeja, joissa on kuitenkin oma viehättävä korniutensa. Tämän avulla olemme myös äänittäneet levyn Midi-raitoja. Toivon suuresti, että Helmut suostuu lopulta myymään soittimen minulle, sillä tunnen löytäneeni tästä ystävän.

Yamaha PSRE303: Hyvältä ystävältäni Sebastian Leinolta lainassa ollut iso, uusi ja kömpelö kosketinsoitin. Muutama asiallinen juttu tästä onnistuttiin silti löytämään: Tyttöni Rosmariinin sähköpianosoundi, Vallankumouksen haitari sekä iso läjä efektejä useisiin biiseihin.

WLM: Tätä Pavelin äänityksiin roudaamaa kosketinta ei kuulla levyllä laisinkaan, mutta se on maininnan arvoinen siksi, että Pavel onnistui tätä korjatessaan polttamaan asunnostani sulakkeen.

Electro Harmonix Small Stone: Maailman paras, joskin myös arvaamattomin phaser-efekti. Käytetty parissa hyvin harkitussa paikassa, muun muassa Rosmariinin ekan säkeistön sähköpianossa.

DOD FX58 Metal Maniac: Luulin pitkään, ettei tälle enolta ostamalleni räikeänväriselle säröpedaalille tule koskaan käyttöä, mutta niinpä vain tämän avulla saatiin aikaan melkoisen hieno särö synabassolle muutamaan biisiin.

Orange Crush 30R: Toinen synabassoissa kuultava erinomainen särö on puolestaan peräisin kitaravahvistimestani.

Levyn teon menu:

Valintatalosta ostetut valkosipulilla maustetut leipätikut, eli “Breadsnacks with garlic”, eli “Ne”
Tiedepuiston lounaat
Marlin appelsiini-mango mehu
Meiran Reilun kaupan kahvi

Erikoista:

Äänitykset alkoivat Aleksis Kiven päivänä 10.10. Päivän numerologiaa pidettiin enteellisenä: kun päivämäärässä on kaksi kymppiä, viittaa se oletettavasti levyn tuleviin arvioihin.

Taukotuokioiden ajanvietteet:

Musavisa (erityisen suosittuna aihealueena joensuulaisiin bändeihin liittyvä knoppitietous)

Älypää.com-moninpeli (panoksena yleensä joutavia levyjä omasta kokoelmasta)

Kerubin kuppilan tietovisat

Kauniiksi lopuksi muutama kuva:

pavelhelmut.jpg
Helmut Singer (kuvassa vasemmalla) ja Pavel Kursor: levyn tekninen henkilökunta.
uusisyna.jpg
Wilhelm ja uusi kosketinsoittimensa, Yamaha SHS-10.
lauluotto.jpg
Klaus nauhoittaa ensimmäisiä lauluottojaan.
yhteistyo.jpg
Rakkauden vallankumouksen kertosäkeen synahaitarit soitettiin nelikätisesti, Helmut assistenttina.
vakuutus.jpg
Uudesta levystä tulee loistava, vakuuttavat Wilhelm ja Klaus. Luotathan?

Kiitos kaikille kuluneesta vuodesta, ja oikein rauhallista joulunaikaa! Nähdään keikoilla ensi vuonna!

-Wilhelm

Ukkosmaineen levyn äänitykset paketissa!

(Uutiset)

Klaus Thunder & Ukkosmaineen tulevan pitkäsoiton äänitykset päättyvät tänään 21.12.! Viimeisiä osuuksia nauhoitetaan parhaillaan, ja kohta on aika juhlistaa kaksi ja puoli kuukautta kestäneiden äänitysten päättymistä. Suurta osaa kappaleista on alettu myös jo miksata, joten aikataulussa pysytään ja levy ilmestyy ensi vuoden alkupuolella. Tarkka päivämäärä ilmoitetaan nettisivuilla hieman myöhemmin.

Lue Päiväkirjasta tietopaketti levyn äänityksistä: mukana muun muassa luonnehdintoja äänitetyistä biiseistä, sekä joitakin kuvia äänitysten tiimellyksestä.

Klaus Thunder & Ukkosmaine toivottaa ystävilleen rauhaisaa joulua ja salamoivaa uutta vuotta! Nähdään keikoilla ensi vuonna!

Ukkosmaineen levyn äänitykset alkavat!

07.10.2006 (Uutiset)

Klaus Thunder & Ukkosmaine aloittaa uuden levynsä äänitykset Aleksis Kiven päivänä 10.10.! Maailmanhistorian paras levy -työnimellä kulkeva albumi on määrä julkaista ensi vuoden alkupuolella. Päiväkirjasta löytyy Wilhelmin muistelmia syyskuussa soitetusta parista keikasta, sekä levyn esituotantovaiheen edesottamuksista. Mukana myös jokunen kuva.

Äänitysten alettua päiväkirjaan on luvassa raporttia ja kuvia studiotunnelmista. Niitä odotellessa kannattaa perehtyä Klaus Thunder & Ukkosmaineen upouuteen MySpace-sivustoon, joka löytyy osoitteesta www.myspace.com/ukkosmaine

Levynteon ensiaskeleet

17.09.2006 (Levypäiväkirjat, Niinivaara Express)

Klaus Thunder & Ukkosmaineen uuden levyn tekeminen otettiin Klausin kanssa puheeksi ensimmäisen kerran joko keväällä tai kesällä. Varastoon oli kertynyt biisejä jo jonkin verran, ja jossain vaiheessa kesää päätimme aloittaa levyn tekemisen syksyllä, jolloin molemmilla riittää opiskelun ohessa aikaa äänityspuuhiin. Suunnitelmat ovat muuttuneet koko ajan konkreettisemmiksi, ja seuraavalla viikolla ollaankin jo tositoimessa. Alla hieman muistelmia syksyn parista keikasta sekä levynsynnyttämisen esivaiheista.

Tiistai 5.9.
Palaveri Kerubin kuppilassa

Tiistaina pidimme Kerubin kuppilan kabinetissa palaverin tulevan levymme äänittäjien kanssa. Pielisjoki-ep:ltä tuttu Pavel Kursor oli lupautunut olemaan mukana uuden levynteossa jo aiemmin. Vähemmän virallisissa merkeissä oli puhuttu myös levyn toisena äänittäjänä toimivan Helmut Singerin kanssa. Palaverin aikana kävimme tarkemmin läpi käytännön asioita lähtien tulevista kustannuksista, aikatauluista ja äänitysten toteuttamisesta muuten.

Kahvinjuonnin ja kääretortun syönnin lomassa löimme ensimmäisen äänitysviikon aikataulut lukkoon ja kävimme läpi ideoita levyn soundipuoleen liittyen. Sovimme äänittävämme Klausin kanssa demon uusista biiseistä Helmutille ja Pavelille, joilla on näin ollen mahdollisuus vaikuttaa biisien sovituksiin omalta osaltaan. Erityisesti slovarien kohdalta sovitukset ovat vielä jonkin verran auki. Levyn työnimikin löytyi palaverin aikana: Maailmanhistorian paras levy. Kun työnimi on tuollainen, niin epäonnistuminen tuntuu vaikeammalta.

Torstai 7.9.
Carelicum, Joensuu

Ennen keikalle lähtöä ehdimme treenata Klausin kanssa vielä paria uutta biisiä. Olimme lupautuneet esiintymään Carelicumissa järjestettävässä uusien vaihto-opiskelijoiden tervetulotilaisuudessa. Treenattuamme pakkasimme kamat autoon ja ajoimme Carelicumin eteen.

Äänentoiston pystytettyämme kävimme vielä hakemassa matkasta unohtuneen kosketinsoitintelineen. Carelicumille palattuamme aikaa ei enää ollutkaan muuhun kuin nopeaan valmistautumiseen. Keskinäinen psyykkaus, ja sitten lavalle.

Etukäteen ei oikein tiennyt mitä odottaa keikalta, jossa suurin yleisöstä ei ymmärrä laulujemme teksteistä oikein mitään. Näköjään Ukkosmaineen energisyys on universaalia, sillä kovin pitkään ei mennyt kun pystyssä olivat mahtavat bileet. Opetimme Klausin kanssa vaihto-opiskelijoille muutamia tärkeimpiä sanoja rakkaasta äidinkielestämme (esimerkiksi “rakkaus”), sekä sivistimme heitä rakkauden matematiikkaan liittyvillä asioilla.

Vajaan puolen tunnin mittainen setti ei riittänyt, vaan innostuneet vaihtarit taputtivat meidät lavalle vielä uudelleen. Takarivissä oli joukko saksalaisia, jotka olivat erityisen innostuneita show’stamme. Tämä tuli ilmi, kun Klaus kyseli ihmisten kansalaisuuksia välispiikissään.

Keikan jälkeen otimme vastaan kiitoksia ja jaoimme nimmareita edelleen innostuneelle yleisölle. Eräs italialainen tyttö toi meille kummallekin myös ruusun, mikä lämmitti mieltä kovin. Kasasimme kamat, hörppäsimme kupit kahvia karjalanpiirakoiden kanssa ja teimme meille ominaisen lähdön (juoksemalla pois rakennuksesta ja vilkuttelemalla eri suuntiin). Vaihtarit innostuivat tästä, ja saimme vielä raikuvat aplodit peräämme.

Roudattuamme kamat varastoon suuntasimme kohti Niinivaarantietä, jossa keskustelimme illlallisen ääressä uusista suunnitelmistamme. Arvatkaa muuten mikä oli tuon Niinivaarantiellä sijaitsevan paikan osoite?

Perjantai 8.9.
Promokuvauspäivä

Perjantaina oli tarkoitus ottaa hieman promokuvia hovikuvaajamme Johnny Ecuadorin kanssa. Kuviin haettiin joensuulaisia paikkoja, jotka liittyisivät tavalla tai toisella biiseihimme. Uuden levyn kohdalla olemme ottaneet käyttöön “Parempi reilusti etuajassa kuin viime hetkellä” -mentaliteetin, joka on toiminut ainakin tähän mennessä hienosti. Yleensä levyntekemiseen liittyy kuitenkin tietty annos stressiä, joten ei haitanne jos osa hoidettavista asioista on jo
alta pois hyvissä ajoin.

Koko viikon kestänyt sade ja harmaus loppui kuin leikaten perjantaina, jolloin syyskuinen aurinko paistoi täydeltä terältä. Älyttömän hyvä tuuri siis, sillä kuviin kaivattiin nimenomaan auringonpaistetta.

ilosaari.jpg
Klaus näyttää kieltä kesken promokuvasession.

Aloittelimme kuvauspäivän Ilosaaresta. Kiersimme ympäri saarta ja etsimme hyviä kuvauspaikkoja. Joitakin oivia otoksia saatiinkin aikaiseksi. Ilosaaresta jatkettiin Niinivaaralle, ja luonnollisestikin vanhalle vesitornille.

Vesitornin katolle kiivetessämme muistimme, että edellisestä kuvausreissusta sinne oli melko tarkalleen kaksi vuotta. Tuolloin emme olleet vielä julkaisseet äänitettä, ja keikkojakin oli takana vasta jokunen. “Kaiken tämän jälkeenkin osaamme vielä arvostaa kotiseutuamme”, kuten joku meistä totesi.

Loput kuvista otettiin Niinivaaran ympäristössä. Ideoita oli useita, ja niin uskomatonta kuin se olikin, saimme kaikki toteutettua. Hauskinta tässä oli se, että heti viimeisten kuvien ottamisen jälkeen alkoi hiljalleen ripsimään vettä, ja sade kestikin sitten lopulta koko illan. Ukkosmaine on selvästikin syntynyt hyvien tähtien alla.

Sunnuntai 10.9.
Treenipäivä

Sunnuntain pyhitimme lähes kokonaan treenaamiselle. Kävimme läpi uusia biisejä, joilla on muun muassa sellaisia työnimiä kuin Ilosaari, Trolliusten vasarat ja Joensuu. Nauhoitettavien biisien joukossa on myös sellaisia biisejä, joita on tullut soitettua keikoillakin, kuten Suudelmia Suvikadulla ja Beibi, mä tunnustan.

Pariin biisiin kokeilin uutta kosketinsoitintani, jonka hankin kesällä Huuto.netin kautta. Iloni oli suuri, kun tajusin Joensuu-biisin kaipaavan nimenomaan uutta soitintani tuekseen. Pääsen siis käyttämään uutta soitintani tulevaisuudessa keikoilla, mikä on silkkaa juhlaa.

Myös slovareita yritettiin miettiä, mutta totesimme että osan niistä on hyvä antaa elää vielä omaa elämäänsä ja katsoa mihin suuntaan ne lähtevät. Treenien päätyttyä Klaus suuntasi junaan ja sovimme näkevämme ensi viikolla.

Lauantai 16.9.
Aavapirtti, Joensuu

Lauantaina kävin aamupäivästä viemässä roudariksi lupautuneen Jockan kanssa äänentoistolaitteet Noljakassa sijaitsevalle Aavapirtille. Kaverillamme Ryskyllä oli 40-vuotissynttärit, jonne hän toivoi kesällä Ukkosmainetta esiintymään.

Pystytimme äänentoiston, ja suuntasimme Jockan kanssa lounaalle. Roudarimme oli hommannut Ukkosmaineen käyttöön minibussin, mikä oli aivan mahtava juttu. Kun soittaa kokoonpanoltaan pienessä bändissä, on pakko olla suuruudenhulluutta muissa asioissa.

Klausia nauratti hieman, kun ajoin häntä vastaan juna-asemalle minibussilla. Suuntasimme suoraan treenikämpällemme, jossa soitimme muutaman kerran läpi Joensuu-biisin, jonka ensiesityksen olimme päättäneet tehdä illalla.

aavis.jpg
Klaus viimeistelee biisilistan keikkabussin edessä.

Synttäribileissä oli jo hyvä vauhti päällä ja paljon väkeä, joten yleisön hurmaaminen onnistui melko hyvin. Klaus villitsi kansaa tanssimaan, ja itse keskityin komppaamaan häntä - olo tuntui vähän flunssaiselta, mutta hyvät diskojuhlat saatiin siitä huolimatta aikaiseksi.

Joensuu-biisin ensiesitys sujui hyvin, ja saipa se ihmiset myöskin ryntäämään sankoin joukoin tanssilattialle. Myös Pielisjoki innosti juhlavieraat tanssimaan hitaita.

Keikan jälkeen vietimme vielä hetken juhlatunnelmassa, kunnes päätimme vetäytyä keräämään voimia tulevan päivän koitoksia varten. Paluumatkalla minibussin kyytiin otettiin juhlapaikalta Miika ja Jukka, jotka kunnostautuivat auttamalla meitä kamojen kantamisessa.

Sunnuntai 17.9.
Demoäänitykset

Sunnuntaiaamu valkeni harmaana, mutta toivoa täynnä olevana. Vierashuoneessani yöpynyt Klaus oli herännyt jo hetkeä aiemmin. Keittelimme aamukahvit ja aloittelimme hiljalleen päivän suururakan. Tarkoituksena oli nauhoittaa kaksistaan demot kymmenestä Ukkosmaineen biisistä.

Yleensä on enemmän sääntö kuin poikkeus, että äänitettäessä täytyy aina aluksi kamppailla teknisten asioiden kanssa. Niinpä myös nyt vietimme rattoisan kaksituntisen arpoessamme sitä, kuinka eliminoisimme laitteistosta kuuluvan pörinän. Lopulta päädyimme palaamaan alkuperäisasetuksiin, joilla olimme alussa yrittäneet starttailla. Työtä se on turhakin työ.

Pitkään siinä meni, mutta kaikki biisit saatiin nauhoitettua. Samalla sovitukset saivat jo vähän selkeyttä. Nauhoitettiinpa jopa yksi sellainen biisi, jota ei oltu yhdessä treenattu kertaakaan aikaisemmin, ja hyvältä kuulosti.

demotus1.jpg
Päivä alkaa olemaan pulkassa ja demot biiseistä kovalevyllä.

Päivä venähti pitkäksi, ja lopulta kaikki biisit olivat valmiina noin yhdentoista aikoihin illalla. Klausin juna lähti seuraavana aamuna puoli kuudelta. Päätimme siis maksimoida miehen väsymyksen suuntaamalla vielä keskustan sykkeeseen. Jokelan pöydässä ehdimmekin vielä suunnittelemaan alustavasti levyn julkaisuaikatauluja, sekä jutustelemaan huomattavan liikuttuneessa mielentilassa olleen Johnny Ecuadorin kanssa.

Tästä on hyvä jatkaa. Palataan asiaan äänityksien alettua.

-Wilhelm

Päivityksiä

06.09.2006 (Uutiset)

Ukkosmaineen nettisivuilla taannoin järjestetyn paras biisi -äänestyksen tiimoilta Musiikki-sivulle on lisätty kokonainen mp3-tiedosto äänestyksen voittaneesta Pielisjoki-kappaleesta. Sen myötä siis myös hieman lohtua niille, jotka eivät nyttemmin loppuunmyytyä äänitettä ehtineet hankkia.

Klaus Thunder & Ukkosmaine toivottaa pirteää ja suudelmientäyteistä syyskuuta!

Äänestyksen tulokset ja pari linkkiä

25.08.2006 (Uutiset)

Klaus Thunder & Ukkosmaineen kuuntelijat ovat puhuneet! Heinäkuussa julistetun Ukkosmaineen paras biisi -äänestyksen voittajaksi nousi hiuksenhienolla voittomarginaalilla Pielisjoki-levyn herkkä nimikappale Pielisjoki. Kakkoseksi sijoittui keikkasuosikki Katuvalojen välke, kolmossijan puolestaan jakoivat Pisaroita sekä vielä levyttämätön Suudelmia Suvikadulla.

Levy-yhtiön suorittamassa arvonnassa onni potki seuraavia: Suvi Vatanen (Kuopio), Jenni Seppänen (Joensuu) sekä Kaisa Ranta (Helsinki). Onnea voittajille ja kiitos kaikille äänestäneille!

Chambers TV:n informatiivisen Ilosaarirock-reportaasin ensimmäisestä osasta löytyy otteita Klaus Thunder & Ukkosmaineen Ilosaarirock-viikolla soittamasta torinlavan keikasta, jälkimmäisestä puolestaan Klausin haastattelu. Katso pätkät tästä ja tästä. Kaveriorkesteri Stellan mainio solisti Marja suosittelee City-lehden Suomi-oppaassa Klaus Thunder & Ukkosmainetta yhdeksi Joensuun parhaaksi nähtävyydeksi. Lue juttu tästä osoitteesta.

Ukkosmaine suunnittelee parhaillaan tulevaa äänitettään. Levyn julkaisua on suunniteltu ensi vuoden puolelle. Lisää tietoa tulevista kuvioista kerrotaan heti, kunhan ne ovat selvillä. Sitä odotellessa: nauttikaa syksyn tulosta ja toisistanne! Rakkauden kesä on ollut mahtava!

Loppuunmyynti-ilmoitus ja suuri kesäkilpailu

24.07.2006 (Uutiset)

Klaus Thunder & Ukkosmaineen Pielisjoki-ep:n toinen painos on loppuunmyyty! Levy-yhtiön mukaan kolmatta painosta ei ole näillä näkymin tulossa. Iso kiitos kaikille levyn ostaneille!

Ukkosmaineen treenikämpältä löytyi muutama ylimääräinen kappale myöskin loppuunmyytyä Niinivaarantie 19 -levyä. Levyt laitetaan hövelisti jakoon kesäkilpailun merkeissä. Tehtävänäsi on äänestää mielestäsi parasta Klaus Thunder & Ukkosmaineen kappaletta. Tarkemmat ohjeet löytyvät Kilpailu-sivuilta: klikkaa itsesi kilpailuun tästä linkistä..

Klaus Thunder & Ukkosmaine toivottaa ystävilleen kaunista heinäkuun loppua ja ihania elokuun öitä. Rakastakaa toisianne!

Heinäkuun hellässä helteessä

13.07.2006 (Keikkapäiväkirjat)

Lauantai 1.7.2006
Muhelinpurock, Lieksa

Heinäkuun ensimmäinen päivä valkeni aurinkoisena. Ennen aamupäiväksi sovittuja treenejä ehti tekemään pienen tunnelmaa nostattavan pyörälenkin Niinivaaralla.

Treenien jälkeen varmistelimme Klaus Thunder & Ukkosmaineen rock-uskottavuutta hakemalla Klausin äidin keikka-automme kyytiin. Tämän jälkeen matka saattoi alkaa. Itse nautin täysillä kesälomastani, mikä tarkoitti sitä että otin ahkerasti valokuvia. Kuten Paukkumaissin laulussa sanotaan: “Ilman lomakuvia ei ole lomahuvia”.

muhelin2.jpg
Pielisjoki keikka-autosta käsin kuvattuna.

Klausin äiti jäi kyydistä vähän ennen Lieksaa. Jatkoimme matkaa keskustaan, ja löysimme festivaalialueen kohtalaisen kivuttomasti - ainoastaan pari turhaa käännöstä tuli tehtyä.

Muhelinpurockin järjestivät tänä vuonna lieksalaiset nuoret. Vuoden hiljaiselon jälkeen tapahtuma aktivoitui tänä vuonna uudestaan. Mahtava meininki, ei voi muuta sanoa. Kuuleman mukaan Lieksan kaupunki on antanut järjestäjäporukalle apurahaa niin paljon, että tapahtuma saadaan järjestettyä. Nuorista ihmisistä koostuva järjestäjäporukka puolestaan vakuutti heti alusta asti ystävyydellään, leppoisuudellaan, ja sillä että asiat järjestyivät kuten pitikin. Pellon keskelle pystytetty festivaalialue huokui loistavaa tunnelmaa. Hyvä Lieksa!

muhelin3.jpg
Klaus neuvottelee järjestysmiehen kanssa miten menetellä jos yleisö kiihtyy liikaa.

Viiden euron hintaiset festivaaliliput takasivat lisäksi sen, että keikkaa ei tarvinnut soittaa yksin. Soittovuoromme oli heti toisena, myöskin Joensuusta saapuneen Lezzie Twistin jälkeen.

Lezzie Twistin keikan jälkeen kamat lavalle, nopea linjojen tarkastus ja keikkavaatteiden vaihtoon lavan taka-alueelle. Klausin äänen kestävyys hieman jännitti, mies oli pahan kesäflunssan kourissa ja lievässä kuumeessa. Miehellä oli mukanaan luontaistuotekaupasta hankittua äänenavaustroppia, joka sisälsi muun muassa hunajaa ja tervaa.

Johtuiko sitten poppakonsteista vai yleisön antamasta kannustuksesta, mutta Klausin ääni kantoi halki keikan kuulaana, mutta määräävänä. Vähän kuin ukkonen konsanaan.

muhelin5.jpg
Hetki ennen lavalle astumista.
muhelin1.jpg
Täydessä vauhdissa Muhelinpurockissa.

Lavasoundi oli erinomainen, ja lavan eteen pakkautunut yleisö nostatti soittofiilistä entisestään. Mä olen just 4 U -biisissä lanseerasimme uuden, laulun tekstiin liittyvän koreografian. Riippakiven aikana puolestaan haastoimme teltan vierustoihin nojailijat yhdistettyyn tanssi- ja punnerruskilpailuun, jossa voittajasta ei saatu varsinaista selvyyttä mutta hauskaa oli.

Klaus teki välillä yllätyshyökkäyksiä kosketinsoitinpisteelleni, mikä lietsoi yhä rajumpaan soitantaan. Keikan lopussa olimme likomärkiä ja onnellisia. Poistuimme lavalta, mutta yleisö vaati meitä takaisin. Nopea kellonajan tarkastus lähimmältä lavan takana seisovalta ihmiseltä: kahdeksan minuuttia soittoaikaa. Ruhtinaallista! Takaisin lavalle, encoreksi Yläkerran tytölle sekä Odota ja sitten keikkahikiä pyyhkimään.

Meidän jälkeemme esiintyi muun muassa Stalingrad Cowgirls ja The Knob, jotka molemmat vaikuttivat ottavan yleisönsä hienosti. Itse nautimme maukkaan kasvisillallisen, pari limonadia ja hyvästelimme järjestäjäporukan. Kotiinviemisiksi saimme bonuksena catering-henkilökunnalta pullapitkon sekä kaksi pulloa Muumi-limonadia. Eikä tämä siis todellakaan ole mitään peitekieltä, vaan totisinta totta.

muhelin4.jpg
Onnellinen yhtye keikan jälkeen.

Poistuimme festivaalialueelta suuren maailman elkein. Raju juoksuspurtti aidan yli autolle, jonka jälkeen suuri tähtisadetikku palamaan, ikkunat auki ja jäähyväisten lausumista puolin ja toisin. Meitä jäätiin kaipaamaan, tunsin sen.

Torstai 13.7.2006
Torinlava, Joensuu

Kotikaupungin keikka oli pitkästä aikaa luvassa. Ilosaarirockiin liittyvässä toritapahtumassa esiintyi meidän lisäksemme ainakin Katla ja joitakin muitakin maakunnan alueelta kotoisin olevia bändejä.

Ilosaarirock-viikosta on vuosien varrella tuppautunut muodostumaan melko runsasohjelmainen, niin tänäkin vuonna. Saavuin Ukkosmaine-keikalle suoraan Laulurinteeltä omista hommistani, noin viisitoista minuuttia ennen vetoa. Toisaalta: mitäpä järkeä olisi ollut sen aiemmin tullakaan. Piuha kiinni, vähän komppia malliksi, mikkien testaus ja takahuoneeseen vaatteita vaihtamaan. Tällaiseen tehokkuuteen ei moni bändi pysty.

Soittoaikaa oli vain puoli tuntia, joten laadimme Klausin kanssa kompaktin listan. Astelimme aikataulun mukaisesti auringon kuumentamalle torilavalle ja aloitimme setin biisillä Sinä + minä =1.

Keikkammehan alkoi kello 16:30, jolloin torilla olettaisi vallitsevan läpeensä leppoisan tunnelman. Kuitenkin toisen biisin (Mä olen just 4 U) aikana koettiin yllättävä tilanne. Lavan ohi kulki melko isokokoinen miehenköriläs, joka huuteli bändiä kohti jotain josta ei saanut mitään tolkkua. Jatkoin biisin soittamista ja yritin houkutella miestä mukaan tanssitunnelmaan osoittelemalla tätä kohti mukaansatempaavasti. Se toimi niinkin hyvin, että mies päätti kiivetä lavalle. Hetken päästä hän seisoikin noin parinkymmenen sentin päässä, siten että välissämme oli vain kosketinsoitin. En edelleenkään saanut miehen puheesta mitään selvää, mutta lukuisat arvet hänen kasvoissaan saivat minut huolestumaan hivenen verran. Vähän ennen kuin elämäni alkoi kulkemaan videonauhana silmieni ohitse, saapui lavan viereltä tilannetta seurannut miksaaja rauhoittamaan tilannetta ja viemään miehen pois lavalta.

Tilanne toistui vielä myöhemmin keikan aikana. Toinen, huomattavasti iloisemmalla mielellä oleva veikkonen hyppäsi lavalle ja alkoi tilittämään Klausille jotain meidän musiikkimme hienoudesta. Miksaaja haki kaverin pois. Kuten tuli keikan aikanakin todettua, me alamme näköjään jo olemaan sen kokoluokan bändi joka tarvitsisi mellakka-aidan.

Välikohtaukset antoivat oikeastaan vain lisäenergiaa, ja lopputuloksena oli valtavan hikinen, energinen ja loistava keikka. Yleisöä oli oikeasti todella paljon. Sen lisäksi että eturivissä oli fanaattisin osasto, joka tanssi halki keikan, kertyi torin laitamille runsaasti uteliasta väestöä katselemaan että mistä oikein on kyse.

Settiin oli valikoitu tilaisuutta silmällä pitäen useampi Joensuu- ja Niinivaara-aiheinen kappale, jotka tuntuivat uppoavan hyvin. Suudelmia Suvikadulla alkaa toimimaan bändin osalta mainiosti. Tunnen väristyksiä soittaessamme sitä.

Puolen tunnin diskosession jälkeen hyvästelimme yleisön ja annoimme vetovuoron seuraavana esiintyneelle Katlalle. Loistavien kesäkeikkojen putki ei katkennut kotikaupunkiinkaan. Kiitos ihmiset!

-Wilhelm

Provinssi-muistelmat ja pari haastattelua

27.06.2006 (Uutiset)

Taannoisesta Provinssirockin keikasta löytyy kuvareportaasi päiväkirja-sivulta. Päiväkirjaan on lisätty myös muutama kuva toukokuun Jyväskylän keikoilta.

Klaus Thunder & Ukkosmaine on ollut viime aikoina esillä myös mediassa. Provinssirockin yhteydessä tehtyyn Sanomalehti Ilkan haastatteluun pääsee klikkaamalla tästä. Noise.fin tuore haastattelu puolestaan löytyy klikkaamalla tästä.

Kesä on kukkeimmillaan! Älä siis nyhjötä tietokoneen ääressä, vaan suuntaa ennemmin vaikka pyöräretkelle tai uimaan! Klaus Thunder & Ukkosmaine toivottaa kaikille ystävilleen onnekasta rakkauden kesää 2006!

Ukkosmaine + Provinssi =1

16.06.2006 (Keikkapäiväkirjat)

Perjantai 16.6.2006
Provinssirock, Seinäjoki

Kesäkautta olisi tuskin hienommin voinut avata: takana oli viikon verran kesälomaa ja piristävää joutilaisuutta, edessä kesäkuun paras festivaali ja ystäväparin häät samana viikonloppuna. Tunnelmat olivat siis korkealla, kun astelin perjantaiaamuna keikkabussiin, joka kuljetti myös Popmuusikoiden järjestämälle Provinssimatkalle ilmoittautuneita festivaalivieraita.

Reilun kahdeksan tunnin bussimatka taittui yllättävän kivuttomasti tuttavien kanssa rupatellessa ja kiireettömästä olosta nauttiessa. Majapaikkana toimineen Steiner-koulun eteen päästyäni nakkasin koskettimen ja muut tavarat sisälle ja lähdin yhyttämään Helsingistä saapunutta Klausia festivaalialueelta. Jälleennäkeminen oli riemukas, ja ehdimme kuin ehdimmekin ajoissa edellispäivänä sovittuun Sanomalehti Ilkan haastatteluun. Voit lukea jutun klikkaamalla tästä.

Haastattelun jälkeen ehdimme vielä vilkaisemaan hieman Stam1naa ja hakemaan bäkkärin virkaa toimittaneelta asuntovaunulta iltaevästä ennen kuin koppi sulkeutui. Sitten olikin jo aika siirtyä tositoimiin. Soundcheck sujui totuttuun tapaan: lyhyesti ja tehokkaasti.

Keikkaa ennen huomasin perhosten kapuavan pitkästä aikaa vatsanpohjalle. Seurasimme pukuhuonetilasta käsin lavanedustan täyttymistä, ja tiedostimme että keikkaa ei tarvitse soittaa ihan keskenämme.

Sovittuun aikaan lavalle ja En voi unohtaa käyntiin. Yleisö villiintyi täysin jo ensitahdeista, ja kun nakkasimme heti toisena biisinä Katuvalojen välkkeen, olivat alkukesän parhaat bileet täydessä vauhdissa.

provinssi1.jpg
Ukkosmaine dominoi Provinssirockin Moulin Rouge -lavaa.

Klaus vietteli jälleen yleisön elastisuudellaan ja mahtipontisella olemuksellaan. Riippakiven aikana yleisö muodosti meille ringin, johon pääsimme suorittamaan nopeatahtista punnerruskisaa. Ihan juhlameininkiä alusta loppuun. Ainoa pieni huoli pääsi syntymään hiekkakentästä, joka pöllysi lavalle asti melko voimakkaasti yleisön tanssiessa. Hiekkaa kulkeutui koskettimeeni, ja yhdessä vaiheessa filli-painike jäi pohjaan. Klaus vähän vilkuili olkansa yli, kun koskettimesta alkoi kuulua holtitonta räiskimistä. Naurun tahdittamana tilanne saatiin kuitenkin hallintaan.

provinssi3.jpg
Wilhelm lietsoo yleisöä.

Keikan jälkeen roudasimme kamat takaisin Steiner-koululle, ja palasimme festarialueelle. Lyhyt pistäytyminen Vip-ravintolassa riitti, kyllä oikea festaritunnelma löytyy alueelta, ei bäkkäriltä. Tosin Vip-telttavisiitti kannatti sikäli, että PMMP:n Paula ja Mira suostuivat laatimaan ystävilleni hulppean hääkortin. Kiitokset vielä siitä!

Illasta muodostui täydellinen The Arkin keikalla. Klaushan on diggaillut bändiä kovasti jo pitkän aikaa, mutta itse en ole koskaan vaivautunut perehtymään kyseiseen yhtyeeseen. Ola Salon lavakarisman edessä ei kuitenkaan voinut kuin nöyrtyä, ja laulaa mukana biisejä joita ei ole koskaan aiemmin kuullut. Juuri noin yleisö pitää ottaa: hellästi, mutta varmaotteisesti ja kokonaisvaltaisesti. Kymmenen pistettä!

Seuraavana aamuna kello herättikin sitten noin 6:30 muutaman tunnin yöunien jälkeen. Nopea suihku, juna-asemalle ja Kajaania kohti. Kolmen junanvaihdon ja seitsemän tunnin matkustamisen jälkeen pääsin perille, eikä Strapping Young Ladin missaaminen harmittanut yhtään, kun pääsi viettämään kaunista hääjuhlaa Eino Leinon asuinseuduille. Onnea vielä hääparille, ja erityiskiitokset Karan jäbille siitä, että huolehtivat kosketinsoittimeni turvallisesti takaisin Joensuuhun.

-Wilhelm