Salamablogi

Loppuunmyynti-ilmoitus ja suuri kesäkilpailu

24.07.2006 (Uutiset)

Klaus Thunder & Ukkosmaineen Pielisjoki-ep:n toinen painos on loppuunmyyty! Levy-yhtiön mukaan kolmatta painosta ei ole näillä näkymin tulossa. Iso kiitos kaikille levyn ostaneille!

Ukkosmaineen treenikämpältä löytyi muutama ylimääräinen kappale myöskin loppuunmyytyä Niinivaarantie 19 -levyä. Levyt laitetaan hövelisti jakoon kesäkilpailun merkeissä. Tehtävänäsi on äänestää mielestäsi parasta Klaus Thunder & Ukkosmaineen kappaletta. Tarkemmat ohjeet löytyvät Kilpailu-sivuilta: klikkaa itsesi kilpailuun tästä linkistä..

Klaus Thunder & Ukkosmaine toivottaa ystävilleen kaunista heinäkuun loppua ja ihania elokuun öitä. Rakastakaa toisianne!

Heinäkuun hellässä helteessä

13.07.2006 (Keikkapäiväkirjat)

Lauantai 1.7.2006
Muhelinpurock, Lieksa

Heinäkuun ensimmäinen päivä valkeni aurinkoisena. Ennen aamupäiväksi sovittuja treenejä ehti tekemään pienen tunnelmaa nostattavan pyörälenkin Niinivaaralla.

Treenien jälkeen varmistelimme Klaus Thunder & Ukkosmaineen rock-uskottavuutta hakemalla Klausin äidin keikka-automme kyytiin. Tämän jälkeen matka saattoi alkaa. Itse nautin täysillä kesälomastani, mikä tarkoitti sitä että otin ahkerasti valokuvia. Kuten Paukkumaissin laulussa sanotaan: “Ilman lomakuvia ei ole lomahuvia”.

muhelin2.jpg
Pielisjoki keikka-autosta käsin kuvattuna.

Klausin äiti jäi kyydistä vähän ennen Lieksaa. Jatkoimme matkaa keskustaan, ja löysimme festivaalialueen kohtalaisen kivuttomasti - ainoastaan pari turhaa käännöstä tuli tehtyä.

Muhelinpurockin järjestivät tänä vuonna lieksalaiset nuoret. Vuoden hiljaiselon jälkeen tapahtuma aktivoitui tänä vuonna uudestaan. Mahtava meininki, ei voi muuta sanoa. Kuuleman mukaan Lieksan kaupunki on antanut järjestäjäporukalle apurahaa niin paljon, että tapahtuma saadaan järjestettyä. Nuorista ihmisistä koostuva järjestäjäporukka puolestaan vakuutti heti alusta asti ystävyydellään, leppoisuudellaan, ja sillä että asiat järjestyivät kuten pitikin. Pellon keskelle pystytetty festivaalialue huokui loistavaa tunnelmaa. Hyvä Lieksa!

muhelin3.jpg
Klaus neuvottelee järjestysmiehen kanssa miten menetellä jos yleisö kiihtyy liikaa.

Viiden euron hintaiset festivaaliliput takasivat lisäksi sen, että keikkaa ei tarvinnut soittaa yksin. Soittovuoromme oli heti toisena, myöskin Joensuusta saapuneen Lezzie Twistin jälkeen.

Lezzie Twistin keikan jälkeen kamat lavalle, nopea linjojen tarkastus ja keikkavaatteiden vaihtoon lavan taka-alueelle. Klausin äänen kestävyys hieman jännitti, mies oli pahan kesäflunssan kourissa ja lievässä kuumeessa. Miehellä oli mukanaan luontaistuotekaupasta hankittua äänenavaustroppia, joka sisälsi muun muassa hunajaa ja tervaa.

Johtuiko sitten poppakonsteista vai yleisön antamasta kannustuksesta, mutta Klausin ääni kantoi halki keikan kuulaana, mutta määräävänä. Vähän kuin ukkonen konsanaan.

muhelin5.jpg
Hetki ennen lavalle astumista.
muhelin1.jpg
Täydessä vauhdissa Muhelinpurockissa.

Lavasoundi oli erinomainen, ja lavan eteen pakkautunut yleisö nostatti soittofiilistä entisestään. Mä olen just 4 U -biisissä lanseerasimme uuden, laulun tekstiin liittyvän koreografian. Riippakiven aikana puolestaan haastoimme teltan vierustoihin nojailijat yhdistettyyn tanssi- ja punnerruskilpailuun, jossa voittajasta ei saatu varsinaista selvyyttä mutta hauskaa oli.

Klaus teki välillä yllätyshyökkäyksiä kosketinsoitinpisteelleni, mikä lietsoi yhä rajumpaan soitantaan. Keikan lopussa olimme likomärkiä ja onnellisia. Poistuimme lavalta, mutta yleisö vaati meitä takaisin. Nopea kellonajan tarkastus lähimmältä lavan takana seisovalta ihmiseltä: kahdeksan minuuttia soittoaikaa. Ruhtinaallista! Takaisin lavalle, encoreksi Yläkerran tytölle sekä Odota ja sitten keikkahikiä pyyhkimään.

Meidän jälkeemme esiintyi muun muassa Stalingrad Cowgirls ja The Knob, jotka molemmat vaikuttivat ottavan yleisönsä hienosti. Itse nautimme maukkaan kasvisillallisen, pari limonadia ja hyvästelimme järjestäjäporukan. Kotiinviemisiksi saimme bonuksena catering-henkilökunnalta pullapitkon sekä kaksi pulloa Muumi-limonadia. Eikä tämä siis todellakaan ole mitään peitekieltä, vaan totisinta totta.

muhelin4.jpg
Onnellinen yhtye keikan jälkeen.

Poistuimme festivaalialueelta suuren maailman elkein. Raju juoksuspurtti aidan yli autolle, jonka jälkeen suuri tähtisadetikku palamaan, ikkunat auki ja jäähyväisten lausumista puolin ja toisin. Meitä jäätiin kaipaamaan, tunsin sen.

Torstai 13.7.2006
Torinlava, Joensuu

Kotikaupungin keikka oli pitkästä aikaa luvassa. Ilosaarirockiin liittyvässä toritapahtumassa esiintyi meidän lisäksemme ainakin Katla ja joitakin muitakin maakunnan alueelta kotoisin olevia bändejä.

Ilosaarirock-viikosta on vuosien varrella tuppautunut muodostumaan melko runsasohjelmainen, niin tänäkin vuonna. Saavuin Ukkosmaine-keikalle suoraan Laulurinteeltä omista hommistani, noin viisitoista minuuttia ennen vetoa. Toisaalta: mitäpä järkeä olisi ollut sen aiemmin tullakaan. Piuha kiinni, vähän komppia malliksi, mikkien testaus ja takahuoneeseen vaatteita vaihtamaan. Tällaiseen tehokkuuteen ei moni bändi pysty.

Soittoaikaa oli vain puoli tuntia, joten laadimme Klausin kanssa kompaktin listan. Astelimme aikataulun mukaisesti auringon kuumentamalle torilavalle ja aloitimme setin biisillä Sinä + minä =1.

Keikkammehan alkoi kello 16:30, jolloin torilla olettaisi vallitsevan läpeensä leppoisan tunnelman. Kuitenkin toisen biisin (Mä olen just 4 U) aikana koettiin yllättävä tilanne. Lavan ohi kulki melko isokokoinen miehenköriläs, joka huuteli bändiä kohti jotain josta ei saanut mitään tolkkua. Jatkoin biisin soittamista ja yritin houkutella miestä mukaan tanssitunnelmaan osoittelemalla tätä kohti mukaansatempaavasti. Se toimi niinkin hyvin, että mies päätti kiivetä lavalle. Hetken päästä hän seisoikin noin parinkymmenen sentin päässä, siten että välissämme oli vain kosketinsoitin. En edelleenkään saanut miehen puheesta mitään selvää, mutta lukuisat arvet hänen kasvoissaan saivat minut huolestumaan hivenen verran. Vähän ennen kuin elämäni alkoi kulkemaan videonauhana silmieni ohitse, saapui lavan viereltä tilannetta seurannut miksaaja rauhoittamaan tilannetta ja viemään miehen pois lavalta.

Tilanne toistui vielä myöhemmin keikan aikana. Toinen, huomattavasti iloisemmalla mielellä oleva veikkonen hyppäsi lavalle ja alkoi tilittämään Klausille jotain meidän musiikkimme hienoudesta. Miksaaja haki kaverin pois. Kuten tuli keikan aikanakin todettua, me alamme näköjään jo olemaan sen kokoluokan bändi joka tarvitsisi mellakka-aidan.

Välikohtaukset antoivat oikeastaan vain lisäenergiaa, ja lopputuloksena oli valtavan hikinen, energinen ja loistava keikka. Yleisöä oli oikeasti todella paljon. Sen lisäksi että eturivissä oli fanaattisin osasto, joka tanssi halki keikan, kertyi torin laitamille runsaasti uteliasta väestöä katselemaan että mistä oikein on kyse.

Settiin oli valikoitu tilaisuutta silmällä pitäen useampi Joensuu- ja Niinivaara-aiheinen kappale, jotka tuntuivat uppoavan hyvin. Suudelmia Suvikadulla alkaa toimimaan bändin osalta mainiosti. Tunnen väristyksiä soittaessamme sitä.

Puolen tunnin diskosession jälkeen hyvästelimme yleisön ja annoimme vetovuoron seuraavana esiintyneelle Katlalle. Loistavien kesäkeikkojen putki ei katkennut kotikaupunkiinkaan. Kiitos ihmiset!

-Wilhelm