Salamablogi

Levynteon ensiaskeleet

17.09.2006 (Levypäiväkirjat, Niinivaara Express)

Klaus Thunder & Ukkosmaineen uuden levyn tekeminen otettiin Klausin kanssa puheeksi ensimmäisen kerran joko keväällä tai kesällä. Varastoon oli kertynyt biisejä jo jonkin verran, ja jossain vaiheessa kesää päätimme aloittaa levyn tekemisen syksyllä, jolloin molemmilla riittää opiskelun ohessa aikaa äänityspuuhiin. Suunnitelmat ovat muuttuneet koko ajan konkreettisemmiksi, ja seuraavalla viikolla ollaankin jo tositoimessa. Alla hieman muistelmia syksyn parista keikasta sekä levynsynnyttämisen esivaiheista.

Tiistai 5.9.
Palaveri Kerubin kuppilassa

Tiistaina pidimme Kerubin kuppilan kabinetissa palaverin tulevan levymme äänittäjien kanssa. Pielisjoki-ep:ltä tuttu Pavel Kursor oli lupautunut olemaan mukana uuden levynteossa jo aiemmin. Vähemmän virallisissa merkeissä oli puhuttu myös levyn toisena äänittäjänä toimivan Helmut Singerin kanssa. Palaverin aikana kävimme tarkemmin läpi käytännön asioita lähtien tulevista kustannuksista, aikatauluista ja äänitysten toteuttamisesta muuten.

Kahvinjuonnin ja kääretortun syönnin lomassa löimme ensimmäisen äänitysviikon aikataulut lukkoon ja kävimme läpi ideoita levyn soundipuoleen liittyen. Sovimme äänittävämme Klausin kanssa demon uusista biiseistä Helmutille ja Pavelille, joilla on näin ollen mahdollisuus vaikuttaa biisien sovituksiin omalta osaltaan. Erityisesti slovarien kohdalta sovitukset ovat vielä jonkin verran auki. Levyn työnimikin löytyi palaverin aikana: Maailmanhistorian paras levy. Kun työnimi on tuollainen, niin epäonnistuminen tuntuu vaikeammalta.

Torstai 7.9.
Carelicum, Joensuu

Ennen keikalle lähtöä ehdimme treenata Klausin kanssa vielä paria uutta biisiä. Olimme lupautuneet esiintymään Carelicumissa järjestettävässä uusien vaihto-opiskelijoiden tervetulotilaisuudessa. Treenattuamme pakkasimme kamat autoon ja ajoimme Carelicumin eteen.

Äänentoiston pystytettyämme kävimme vielä hakemassa matkasta unohtuneen kosketinsoitintelineen. Carelicumille palattuamme aikaa ei enää ollutkaan muuhun kuin nopeaan valmistautumiseen. Keskinäinen psyykkaus, ja sitten lavalle.

Etukäteen ei oikein tiennyt mitä odottaa keikalta, jossa suurin yleisöstä ei ymmärrä laulujemme teksteistä oikein mitään. Näköjään Ukkosmaineen energisyys on universaalia, sillä kovin pitkään ei mennyt kun pystyssä olivat mahtavat bileet. Opetimme Klausin kanssa vaihto-opiskelijoille muutamia tärkeimpiä sanoja rakkaasta äidinkielestämme (esimerkiksi “rakkaus”), sekä sivistimme heitä rakkauden matematiikkaan liittyvillä asioilla.

Vajaan puolen tunnin mittainen setti ei riittänyt, vaan innostuneet vaihtarit taputtivat meidät lavalle vielä uudelleen. Takarivissä oli joukko saksalaisia, jotka olivat erityisen innostuneita show’stamme. Tämä tuli ilmi, kun Klaus kyseli ihmisten kansalaisuuksia välispiikissään.

Keikan jälkeen otimme vastaan kiitoksia ja jaoimme nimmareita edelleen innostuneelle yleisölle. Eräs italialainen tyttö toi meille kummallekin myös ruusun, mikä lämmitti mieltä kovin. Kasasimme kamat, hörppäsimme kupit kahvia karjalanpiirakoiden kanssa ja teimme meille ominaisen lähdön (juoksemalla pois rakennuksesta ja vilkuttelemalla eri suuntiin). Vaihtarit innostuivat tästä, ja saimme vielä raikuvat aplodit peräämme.

Roudattuamme kamat varastoon suuntasimme kohti Niinivaarantietä, jossa keskustelimme illlallisen ääressä uusista suunnitelmistamme. Arvatkaa muuten mikä oli tuon Niinivaarantiellä sijaitsevan paikan osoite?

Perjantai 8.9.
Promokuvauspäivä

Perjantaina oli tarkoitus ottaa hieman promokuvia hovikuvaajamme Johnny Ecuadorin kanssa. Kuviin haettiin joensuulaisia paikkoja, jotka liittyisivät tavalla tai toisella biiseihimme. Uuden levyn kohdalla olemme ottaneet käyttöön “Parempi reilusti etuajassa kuin viime hetkellä” -mentaliteetin, joka on toiminut ainakin tähän mennessä hienosti. Yleensä levyntekemiseen liittyy kuitenkin tietty annos stressiä, joten ei haitanne jos osa hoidettavista asioista on jo
alta pois hyvissä ajoin.

Koko viikon kestänyt sade ja harmaus loppui kuin leikaten perjantaina, jolloin syyskuinen aurinko paistoi täydeltä terältä. Älyttömän hyvä tuuri siis, sillä kuviin kaivattiin nimenomaan auringonpaistetta.

ilosaari.jpg
Klaus näyttää kieltä kesken promokuvasession.

Aloittelimme kuvauspäivän Ilosaaresta. Kiersimme ympäri saarta ja etsimme hyviä kuvauspaikkoja. Joitakin oivia otoksia saatiinkin aikaiseksi. Ilosaaresta jatkettiin Niinivaaralle, ja luonnollisestikin vanhalle vesitornille.

Vesitornin katolle kiivetessämme muistimme, että edellisestä kuvausreissusta sinne oli melko tarkalleen kaksi vuotta. Tuolloin emme olleet vielä julkaisseet äänitettä, ja keikkojakin oli takana vasta jokunen. “Kaiken tämän jälkeenkin osaamme vielä arvostaa kotiseutuamme”, kuten joku meistä totesi.

Loput kuvista otettiin Niinivaaran ympäristössä. Ideoita oli useita, ja niin uskomatonta kuin se olikin, saimme kaikki toteutettua. Hauskinta tässä oli se, että heti viimeisten kuvien ottamisen jälkeen alkoi hiljalleen ripsimään vettä, ja sade kestikin sitten lopulta koko illan. Ukkosmaine on selvästikin syntynyt hyvien tähtien alla.

Sunnuntai 10.9.
Treenipäivä

Sunnuntain pyhitimme lähes kokonaan treenaamiselle. Kävimme läpi uusia biisejä, joilla on muun muassa sellaisia työnimiä kuin Ilosaari, Trolliusten vasarat ja Joensuu. Nauhoitettavien biisien joukossa on myös sellaisia biisejä, joita on tullut soitettua keikoillakin, kuten Suudelmia Suvikadulla ja Beibi, mä tunnustan.

Pariin biisiin kokeilin uutta kosketinsoitintani, jonka hankin kesällä Huuto.netin kautta. Iloni oli suuri, kun tajusin Joensuu-biisin kaipaavan nimenomaan uutta soitintani tuekseen. Pääsen siis käyttämään uutta soitintani tulevaisuudessa keikoilla, mikä on silkkaa juhlaa.

Myös slovareita yritettiin miettiä, mutta totesimme että osan niistä on hyvä antaa elää vielä omaa elämäänsä ja katsoa mihin suuntaan ne lähtevät. Treenien päätyttyä Klaus suuntasi junaan ja sovimme näkevämme ensi viikolla.

Lauantai 16.9.
Aavapirtti, Joensuu

Lauantaina kävin aamupäivästä viemässä roudariksi lupautuneen Jockan kanssa äänentoistolaitteet Noljakassa sijaitsevalle Aavapirtille. Kaverillamme Ryskyllä oli 40-vuotissynttärit, jonne hän toivoi kesällä Ukkosmainetta esiintymään.

Pystytimme äänentoiston, ja suuntasimme Jockan kanssa lounaalle. Roudarimme oli hommannut Ukkosmaineen käyttöön minibussin, mikä oli aivan mahtava juttu. Kun soittaa kokoonpanoltaan pienessä bändissä, on pakko olla suuruudenhulluutta muissa asioissa.

Klausia nauratti hieman, kun ajoin häntä vastaan juna-asemalle minibussilla. Suuntasimme suoraan treenikämpällemme, jossa soitimme muutaman kerran läpi Joensuu-biisin, jonka ensiesityksen olimme päättäneet tehdä illalla.

aavis.jpg
Klaus viimeistelee biisilistan keikkabussin edessä.

Synttäribileissä oli jo hyvä vauhti päällä ja paljon väkeä, joten yleisön hurmaaminen onnistui melko hyvin. Klaus villitsi kansaa tanssimaan, ja itse keskityin komppaamaan häntä - olo tuntui vähän flunssaiselta, mutta hyvät diskojuhlat saatiin siitä huolimatta aikaiseksi.

Joensuu-biisin ensiesitys sujui hyvin, ja saipa se ihmiset myöskin ryntäämään sankoin joukoin tanssilattialle. Myös Pielisjoki innosti juhlavieraat tanssimaan hitaita.

Keikan jälkeen vietimme vielä hetken juhlatunnelmassa, kunnes päätimme vetäytyä keräämään voimia tulevan päivän koitoksia varten. Paluumatkalla minibussin kyytiin otettiin juhlapaikalta Miika ja Jukka, jotka kunnostautuivat auttamalla meitä kamojen kantamisessa.

Sunnuntai 17.9.
Demoäänitykset

Sunnuntaiaamu valkeni harmaana, mutta toivoa täynnä olevana. Vierashuoneessani yöpynyt Klaus oli herännyt jo hetkeä aiemmin. Keittelimme aamukahvit ja aloittelimme hiljalleen päivän suururakan. Tarkoituksena oli nauhoittaa kaksistaan demot kymmenestä Ukkosmaineen biisistä.

Yleensä on enemmän sääntö kuin poikkeus, että äänitettäessä täytyy aina aluksi kamppailla teknisten asioiden kanssa. Niinpä myös nyt vietimme rattoisan kaksituntisen arpoessamme sitä, kuinka eliminoisimme laitteistosta kuuluvan pörinän. Lopulta päädyimme palaamaan alkuperäisasetuksiin, joilla olimme alussa yrittäneet starttailla. Työtä se on turhakin työ.

Pitkään siinä meni, mutta kaikki biisit saatiin nauhoitettua. Samalla sovitukset saivat jo vähän selkeyttä. Nauhoitettiinpa jopa yksi sellainen biisi, jota ei oltu yhdessä treenattu kertaakaan aikaisemmin, ja hyvältä kuulosti.

demotus1.jpg
Päivä alkaa olemaan pulkassa ja demot biiseistä kovalevyllä.

Päivä venähti pitkäksi, ja lopulta kaikki biisit olivat valmiina noin yhdentoista aikoihin illalla. Klausin juna lähti seuraavana aamuna puoli kuudelta. Päätimme siis maksimoida miehen väsymyksen suuntaamalla vielä keskustan sykkeeseen. Jokelan pöydässä ehdimmekin vielä suunnittelemaan alustavasti levyn julkaisuaikatauluja, sekä jutustelemaan huomattavan liikuttuneessa mielentilassa olleen Johnny Ecuadorin kanssa.

Tästä on hyvä jatkaa. Palataan asiaan äänityksien alettua.

-Wilhelm

Päivityksiä

06.09.2006 (Uutiset)

Ukkosmaineen nettisivuilla taannoin järjestetyn paras biisi -äänestyksen tiimoilta Musiikki-sivulle on lisätty kokonainen mp3-tiedosto äänestyksen voittaneesta Pielisjoki-kappaleesta. Sen myötä siis myös hieman lohtua niille, jotka eivät nyttemmin loppuunmyytyä äänitettä ehtineet hankkia.

Klaus Thunder & Ukkosmaine toivottaa pirteää ja suudelmientäyteistä syyskuuta!