Salamablogi

Päiväkirja ja joulutarjous

28.11.2007 (Uutiset)

Päiväkirjasta löytyy muistelma marraskuisesta Nuorisokeskus Screamin keikasta.

Tulevana viikonloppuna on edessä vuoden viimeinen pääkaupunkiseudun keikka, tervetuloa siis lauantaina 1.12. Vanhalle ylioppilastalolle juhlimaan alkanutta pikkujoulukautta. Klaus Thunder & Ukkosmaine aloittaa soiton jo kello 21 tienoilla, eli kannattaa saapua paikalle ajoissa.

Joulun kunniaksi kotisivuilla julistetaan erikoistarjous, joka on voimassa jouluun saakka. Tilatessasi kotisivujen kautta Niinivaara Express -levyn saat levyn mukaan postikortin Klaus Thunder & Ukkosmaineen herrojen omakätisillä jouluterveisillä sekä lisäksi hienon KT & UM-rintanapin. Jos siis lahja rakkaimmallesi on vielä hankkimatta, niin Niinivaara Express -paketti on varsin oivallinen vaihtoehto.

Klaus vierailee Hullut Hattuset -lastenmusiikkiyhtyeen juuri ilmestyneellä levyllä hurmoshenkisen urheiluselostajan roolissa. Kyseinen kappale on kuunneltavissa osoitteessa www.hattuset.net

Scream for me, Scream!

16.11.2007 (Keikkapäiväkirjat)

Perjantai 16.11.
Nuorisokeskus Scream, Joensuu

Perjantaina huomasi, että edellisestä Ukkosmaine-keikasta oli vierähtänyt jo yli kuukausi. Oli hyvät värinät päällä jo aamusta alkaen. Tunnelmia nosti vielä entisestään se, että hankin itselleni ja ystävilleni aamutuimaan liput Iron Maidenin heinäkuun Tampereeen keikalle - asiantuntijat varmaan huomaavatkin, mihin tämän päiväkirjan otsikko viittaa.

Pieni tauko keikkahommista oli paikallaan, lokakuussa oli hyvää aikaa keskittyä opiskeluasioihin ja muihin arkirutiineihin. Keikkaa edeltävänä viikkona huomasin myös sovittelevani vanhojen biisien kosketinsoitinosuuksia hieman uusiksi. Otin myös vihdoin haltuun Rakkauden vallankumous -biisin levysovituksen - levyä tehdessä kun kaikki tehtiin luonnollisestikin päällekkäisäänityksinä.

Hyviä fiiliksiä nosti myös kosketinkioskin olennaiseksi lisäksi hankittu sustain-pedaali. Mitähän varten en ole aiemmin tajunnut sitä keikoille ottaa, kun levylläkin sitä on hyödynnetty?

Pekka oli taas lupautunut miksaamaan keikan, ja mikäs sen parempaa. Kun on luottomies tiskin takana, niin voi itse keskittyä rauhassa soittamiseen.

Pekan kanssa kävimme tekemässä soundcheckin Screamissa viiden aikoihin. Klaus oli vielä junassa istumassa, ja tein sitten laulusoundcheckin hänenkin puolestaan. Ytimekkään tsekkauksen jälkeen nostin koskettimet lavan sivustalle muiden bändien tieltä pois. Pari mandariinia evääksi ja sitten toisen bändin treeneihin.

Parin tunnin treenien jälkeen ehdin käydä kotona suihkussa ja lähteä suihkunraikkaana Coffee Houseen, jossa Klaus oli istuskelemassa äitinsä kanssa. Esittelin suunnittelemani biisilistan ja sain sille hyväksynnän molemmilta. Suuntasimme Screamiin puoli tuntia ennen sovittua soittoaikaa ja nappasimme Pekan torin kulmilta mukaamme.

Vatsassa kierteli muutamia perhosia, mutta ne olivat värikkäitä ja kevyitä. Ylimääräistä lisäjännitettä toi se, että olin tosiaan sovitellut omia osuuksiani uusiksi ja muutellut soundeja. Lisäksi setissä oli yksi kokonaan uusi kappale, joten oli kylliksi jännitettävää, että miten muistaa kaiken. Screamissa oli meininkinä siis nolla promillea -henkinen tilaisuus, joka oli näin ollen suunnattu pääasiassa alaikäiselle yleisölle. Vähän siis jänskätti myös, että onko paikalla yhtään väkeä.

Kun saavuimme Screamiin puolelta, olikin aiempi bändi jo lopettanut. Näin ollen pääsin siirtämään kamani lavalle jo heti, kun vaihtoaika oli aiemmin rajattu viiteentoista minuuttiin. Nopea pystytys ja sen jälkeen takahuoneeseen vaatteita vaihtamaan ja keräämään fiiliksiä.

Tasalta juontaja kävi spiikkaamassa bändin sisään, jonka jälkeen Pekka täräytti intronauhan pyörimään. Takahuoneeseen kantautuvista riemunkiljahduksista päätellen paikalla oli hyvin porukkaa, joka vaikutti myös melkoisen innokkaalta. Eli siis juhlaa.

Intronauhan päättyessä astelin lavalle aloittamaan biisiä. PSR-7:sta ei kuitenkaan lähtenyt kuin vaimeaa rätinää. Samanlainen rätinä oli saatu jo kerran taltutettua soundcheckissä. Ihmettelin tilannetta hetken, jonka jälkeen päätin poistua takahuoneeseen ja antaa muiden hoitaa homma. Keikka-adrenaliinin vaikutuksen alaisena tuollaisia hommia on turha yrittää hoitaa itse.

Yleisö hieman ihmetteli tilannetta ja itselläni ja Klausillakin oli hieman kummallinen olo takahuoneessa odottaessa. Kun Klaus totesi tilanteen olevan aika Spinal Tapia, tuli heti parempi olo. Takahuoneeseen kuuli että piuhoja vaihdettiin ja muutenkin säädettiin. Tilanne oli onneksi ohi parissa minuutissa, jonka jälkeen lavalta alkoi kuulua sitä mitä pitikin (olin jättänyt PSR-7:n komppiosion pyörimään). Takaisin lavalle, ja homma jatkui siitä mihin jäätiinkin, eli 80200:n introsta. Yleisö oli heti uudelleen mukana meiningeissä. Klausin lavapreesens oli myös tunnetun väkevä.

Alun sekaannuksen jälkeen loppukeikka menikin sitten erittäin juhlavasti. Lavasoundi oli erittäin selkeä alusta asti ja oma soitto kulki mainiosti. Uudet soundikokeilut toimivat melkein poikkeuksetta hienosti. Myös setin yllätysvedot menivät hyvin: siis Rakkauden vallankumous, sekä aiemmin esittämätön, vielä nimeämätön slovari, johon olen itse kovin tykästynyt. Uusi kappale sopi talveen sijoittuvan sanoituksensa puolestakin hienosti tilanteeseen: ulkonahan satoi nättejä, paksuja hiutaleita.

Keikka paketoitiin encoreina soitettujen Hälytyksen, Yli mutakuoppien ja Suudelmia Suvikadulla tahtiin. Sen jälkeen hetken hengähdys ja parit voileivät takahuoneessa, kamat kasaan ja porukalla Teatteriklubille katsomaan Monica’s Lipsin reunion-keikkaa. Kiitos kaikille Screamiin saapuneille, meillä oli erittäin hauskaa kanssanne!

-Wilhelm