Salamablogi

Oulua valloittamassa

16.02.2008 (Keikkapäiväkirjat)

Lauantai 16.2.
Park 57, Oulu

Oulun keikalle lähdettiin hyvissä tunnelmissa lauantaiaamuna. Klaus oli tullut Joensuuhun edellisenä iltana, jolloin kävimme K5-paikalliskanavan kokkiohjelman kuvauksissa. Varsin nerokkaat sessiot olivat, jakso tulee ilmeisesti ulos parin kuukauden sisällä.

Lähdimme vaihteeksi liikkeelle ihan henkilöautolla. Kävimme lähikaupastani hieman matkaevästä ajomatkaa varten ja suuntasimme tien päälle.

Matka sujui leppoisasti, ajoimme ainoastaan Kuopion kohdalla vähän matkaa väärään suuntaan. Kiitin jälleen itseäni syksyllä tekemästäni noin 20:n euron investoinnista laitteeseen, jolla saa liitettyä iPodin autoradioon. On nimittäin matkanteko rattoisaa, kun voi kuunnella omia ja kaverin levyjä.

Saavuimme Ouluun hiukkasen soundcheck-ajasta myöhässä, mutta emme onneksi aiheuttaneet järjestäjälle täten harmaita hiuksia. Keikkapaikka vaikutti viihtyisältä. Kuulemma kyseessä olevaan paikkaan liittyi vankka humppamenneisyys, ennen kuin paikallinen elävän musiikin yhdistys on alkanut järjestää siellä tapahtumia. Sisustuksessa olikin kieltämättä vieno humppaparatiisin tuntu.

Tuttavamme Markus oli jo odottelemassa paikan päällä. Ouluun muuttanut miekkonen tarjoutui miksaamaan keikkamme sähköpostin välityksellä jo aiemmin, ja emme toki kieltäytyneet hövelistä tarjouksesta.

Hoidettiin soundcheck alta pois totutun nopeasti. Markuksella oli mukanaan joku oma efektiräkki, josta hän taikoi muun muassa Klausin lauluun hyviä kaikuja.

Checkin jälkeen takahuoneeseen syömään. Ajomatkan aikana olikin ehtinyt näläntunne yltyä jo melkoiseksi.

Ruokailun jälkeen suuntasimme kivenheiton päässä asuneen Markuksen luokse juomaan kahvia ja kuuntelemaan musiikkia. Markuksen musiikkikirjasto osoittautuikin varsin viihdyttäväksi kokonaisuudeksi, kuuntelimme muun muassa Mr. Methanen tuotantoa.

Suuntasimme takaisin keikkapaikalle kymmenen aikoihin, koska tuohon aikaan esiintyvä Desert Planet kiinnosti meitä molempia. Yhytimme myös ystävämme Jennin, joka oli ystävällisesti luvannut majoittaa meidät luoksensa.

Desert Planet osoittautui oivaksi show-orkesteriksi. Sen jälkeen päätimme siirtyä lepuuttamaan korviamme ja mieliämme alakerran kuppilaan. Oma soittovuoromme oli illan viimeisenä, vasta yhdeltä aamuyöstä.

Odottavan aika oli pitkä, varsinkin kun aikaisehkoihin herätyksiin viime aikoina tottunut vuorokausirytmi kertoi, että puolenyön aikoihin ei enää pitäisi ihmisten ilmoilla olla.

Viola-yhtyeen lopetettua settinsä roudasin valmiiksi pystytetyn kosketinsoitinkioskini lavalle. Nopea linjojen tarkastus, ja takahuoneeseen vaihtamaan keikkavaatteet päälle. Hetken kuluttua juontaja kävikin kuuluttamassa meidät sisään ja junankuulutusintro tärähti soimaan.

Setti alkoi Elektromanssilla. Pyysin käsimerkein heti alussa monitoriini lisää koskettimia ja laulua. Lopulta tajusin, että monitori ei ollut jostain syystä päällä. Paikan oma ääniteknikko käväisi hoitamassa asian kuntoon, ja pian sainkin nauttia oman soittoni sulosävelistä.

Keikka rullasi eteenpäin ihan mainiosti, vaikka huomasin oman väsymykseni aiheuttavan epätodellista oloa ja tavallista holtittomampaa soittoa joissain paikoin. Talviuni-slovarin kohdalla iski totaalinen blackout, kun unohdin hetkeksi täydellisesti säkeistön sointukierron. Klaus sai sitten laulaa säkeistön ekan puoliskon ilman säestystä. Sovitukset lennosta uusiksi siis!

oulu2.jpg
(Kuva: Jenni Kettunen)
oulu3.jpg
(Kuva: Jenni Kettunen)
oulu4.jpg
(Kuva: Jenni Kettunen)

Klausista ja yleisöstä ei väsymystä huomannut ja se antoi itsellenikin lisää virtaa. Keikka luovittiin läpi hyvissä tunnelmissa, vaikka eturivissä ollut pariskunta käyttäytyikin jopa rokkioloihin suhteutettuna hieman ala-arvoisesti. Menköön humalansa piikkiin, mutta vain tämän kerran.

Setti muotoutui loppua kohti raivokkaan energiseksi. Setin viimeisenä kuultu Nöpönenä toi muutoin nopeaan loppuosaan kaivatun hengähdyksen. Soitin kappaleen ekan säkeistön Klausia vasten nojaten silmät kiinni ja tuntui hetken siltä, että kappaleen rauhallinen tunnelma voisi vaivuttaa väsyneen soittajan hyvinkin uneen.

Nöpönenän jälkeen poistuimme puolittain pökerryksissä takahuoneeseen, johon kantautui kovaääninen encoren vaatiminen. Totesimme tilanteen vaativan ylimääräistä ja palasimme lavalle. Hetken mielijohteesta päätimme soittaa pitkästä aika keikkabravuurina tunnetun Aikakone-coverin, Odota-biisistä pääsivät siis oululaiset nauttimaan.

Suuren maailman tyyliin meillä oli intro-nauhan lisäksi myös outro-nauha, jonka Markus oli meille taikonut. Nalle Luppakorva -sarjan lopetuslaulun soidessa oli hyvä kumartaa Oululle kiitokseksi. Hetkisen baarissa hengailun ja innostuneiden ihmisten kanssa juttelemisen jälkeen oli hyvä vetäytyä yöunille. Kiitokset kaikille paikallaolijoille sekä järjestäjille, toivottavasti nähdään taas pian!

-Wilhelm

Hyvää ystävänpäivää!

14.02.2008 (Uutiset)

Klaus Thunder & Ukkosmaine toivottaa ystävilleen kaunista ja rakkaudentäyteistä ystävänpäivää! Olkaa helliä toisillenne!

Päiväkirjaan on lisätty tarinaa sekä muutamia kuvia menneen viikonlopun Nosturin keikalta. Tänä viikonloppuna Ukkosmaineella on edessään uransa pohjoisin keikka, lauantaina yhtye esiintyy Oulussa Rotos loves paskis -sisäfestivaalilla. Keikkakalenteriin on myös lisätty tulevan kesän Ilosaarirockin Sulo-klubin keikka.

Hurmosta Helsingissä

08.02.2008 (Keikkapäiväkirjat)

Perjantai 8.2.
Nosturi, Helsinki

Keikkareissu alkoi itselläni vähän turhankin hektisissä merkeissä. Vaikka lähdin ajoissa liikkeelle, aiheuttivat ruokakaupan pitkä jono ja koko ajan punaisiksi vaihtuneet liikennevalot sen, että Helsingin junaan ehtiminen meni todella hilkulle. Painavien kosketinlaukkujen kanssa liikkuminen on yllättävän vaivalloista kävellen.

Astuin junaan noin minuutti ennen lähtöä, enkä näin ollen tietenkään ehtinyt hankkia lippua etukäteen asemalta. Konduktöörin saapuessa tarkastamaan lippuja ilmoitin hankkivani lipun häneltä. Tästä sukeutui seuraavanlainen keskustelu:

K: Kai sinä tajuat että sinun olisi kannattanut ostaa lippu asemalta, kun sekin oli auki?
W: Tajuan, mutta tuli vähän kiire ehtiä junaan.
K: Tähän lipun hintaan tulee 6 euron lisämaksu, se on iso raha.
W: Se on varmasti minulle ihan oikein.

Tähän vastaukseen konduktööri oli selvästi tyytyväinen, hän nyökkäsi ja myi lipun.

Normaalia hintavampi junamatka ei sitten ollutkaan mitään suunnatonta herkkua. Koska paikkalippua ei ollut, ja juna täyttyi loppua kohti aika täyteen, jouduin vaihtamaan paikkaa viitisen kertaa. Ravintolavaunussakin olivat nostaneet kahvin hintaa entisestään. No, sainpa matkan aikana kirjoitettua Pentilän saha -yhtyeelle erittäin inspiroituneen laulutekstin VR:stä.

Klaus oli asemalla vastassa, ja suuntasimme yhdessä raitiovaunulla Nosturiin, jossa soundcheckin oli määrä alkaa vajaan tunnin päästä. Suuresti ihailemani kitaristi-tuottaja Riku Mattila oli samassa ratikassa kitarakotelon kanssa ja hymyili minulle katseidemme kohdatessa. Päättelin tästä, että hän on varmaan kiinnostunut tuottamaan Ukkosmaineen seuraavan levyn.

Nosturiin saapuessamme illan toinen yhtye Eternal Erection oli jo tekemässä soundcheckiään. Hyvältä kyllä kuulostaa tuollainen ison bändin soundi. Ja Sam Huberin lauluäänihän on silkkaa hunajaa.

Oma checkimme meni totutun nopeasti. Myös lavasoundi saatiin kohdilleen kivuttomasti. Checkin jälkeen aterioimme takahuoneessa ja vaihdoimme vähän kuulumisia.

Ennen keikkaa ehti pyörähtää vielä nopeasti keskustassa moikkaamassa siskoa ja hakemassa Klausin luota laatikollisen levyjä keikalla myytäväksi.

Palasimme pelipaikalle noin tunti ennen keikkaa. Otimme ennen keikkaa vähän uusia promokuvia sekä annoimme haastattelun jollekin netti-tv:lle.

nosturi2.jpg

Kun kello läheni kymmentä, alkoi pelko hiipiä puseroon ihan tosissaan. Tarkkailin takahuoneesta käsin salia, joka näytti yläparvea myöten hyvin tyhjältä. Sovimme että viivytämme keikan alkua sovitusta tasasta hiukkasen. Olin ihan varma, että saamme soittaa vieraslistalaisiamme lukuun ottamatta täysin tyhjälle salille.

Toisin kävi. Kun intronauha pärähti soimaan salin puolella, kuului sieltä iso kohahdus. Verhon takaa kurkistaminen osoitti, ettei kyseessä ollut kuuloharha, vaan paikalle oli oikeasti saapunut väkeä siten, että iso sali oli likimain täynnä.

Nopea keskinäinen tsemppaus, punnerrukset ja halaus ja lavalle. Elektromanssilla startannut keikka sai yleisön pähkinöiksi saman tien. Joukossa oli selvästi myös paljon ihmisiä, jotka eivät olleet meitä koskaan nähneet, sen verran yllättyneitä ilmeitä oli bongattavissa.

Klaus sinkoili ympäri lavaa kuin sähköpaimen konsanaan. Ja sellainen hän kyllä mitä suurimmassa määrin onkin. Keikan alkuvaiheessa mies onnistui pudottautumaan lavan ja mellakka-aidan väliseen tilaan. Tilanne näytti aika pahalta, mutta onneksi Klaus pääsi nousemaan takaisin lavalle omin voimin.

nosturi1.jpg

Setti oli rakennettu hyvin perinteisistä aineksista. Soitimme jälleen settiin loppuvuodesta tulleen uuden slovarin, joka kulkee työnimellä Talviuni. Olen itse tykästynyt biisiin kovin. Tuleva levysovituskin on jo aika pitkälle mietittynä, vaikka keikoilla kappaletta soitetaankin vähän eri muotin mukaan.

Setti päättyi Nöpönenään, joka kääri yleisön vertauskuvainnollisesti lämpimään huopaan (johon on luonnollisestikin kirjailtu salaman kuva).

nosturi3.jpg

Poistuimme lavalta, totesimme aikaa olevan vielä yhteen biisiin, jota yleisö kovasti vaati. Astelimme takaisin lavalle ja soitimme Katuvalojen välke -biisin. Siihen oli hyvä päättää onnistunut keikka.

Keikan jälkeen hengailin paikalle saapuneiden kavereiden kanssa ja diggailin Eternal Erectionin keikkaa. Viime joulukuun keikalla tutuiksi tulleet biologian ainejärjestön tytöt tekivät minulle oikein hienot letit. Ne päässä oli hyvä vetäytyä siskon tykö nukkumaan.

Kiitokset Nosturin ammattitaitoiselle väelle sekä kaikille paikalle saapuneille! Tänä viikonloppuna onkin sitten vuorossa Ukkosmaineen historian pohjoisin keikka, kun suunnataan kohti Oulua. Nähdään siellä!

-Wilhelm