Salamablogi

Mainio maanantai

26.05.2008 (Levypäiväkirjat, Salamasiskot, salamaveljet)

Erittäin mainiota. Toinen päivä takana, ja fiilistelen parhaillaan mp3-tiedostoa session ekasta biisistä, joka tuntuisi olevan aika lailla kunnossa. Soundi kuulostaa jo tässä vaiheessa todella isolta ja jykevältä. Kosketinsoittimen komppiosastoa tukevoitettiin synabasson lisäksi bassarisamplella, mikä kyllä laittaa paketin potkimaan varsin tehokkaasti.

Tänään aloitimme Heikin kanssa hommat jo yhdeksältä. Aamu meni kosketinasioiden parissa. Työn alla olevaa biisiä vahvistetaan myös midinä soitetuilla jutuilla, ja valtavien soundiarkistojen selaamisessa on oma hommansa, käytettävät soundit on kuitenkin järkevää valita jo tässä vaiheessa.

Kävimme hakemassa Klausin juna-asemalta kahdeltatoista, ja sitten päästiinkin lauluosuuksien pariin. Klaus tykitti biisin pariin otteeseen varsin varmaotteisesti. Lauloin Klausin lead-osuudelle stemmoja, kertosäkeeseen korkeamman stemman lisäksi myös matalamman. Kokonaisuus kuulostaisi olevan nyt aika pehmeä ja ennen kaikkea mahtipontinen.

Hyvin tämä tuntuisi nyt alkavan. Huomenna hommiin vasta iltapäivästä, sitä ennen pitää yrittää saada tehtyä viimeiset korjaukset graduun. Tavoitteena olisi saada työ palautettua vielä ennen Helsingin keikalle lähtöä keskiviikkoaamuna, toivotaan parasta.

-Wilhelm

Tästä se lähtee

25.05.2008 (Levypäiväkirjat, Salamasiskot, salamaveljet)

Jess. Eka äänityspäivä takana. Kello on yli puolenyön, mutta en malta olla korkkaamatta äänitysblogiamme.

Vähän jännittynein tuntein näitä sessioita on odottanut, mutta nyt tuntuu kyllä hyvältä. Tällä kertaa teemme hommia oikeassa studiossa, kun esimerkiksi Niinivaara Express tehtiin kotiolosuhteissa paikan päälle kasatulla laitteistolla. Tämänpäiväisen perusteella olen jo sataprosenttisen vakuuttunut, että päätös oli oikea. Ylimääräiseen säätämiseen ei tarvitse käyttää aikaa ja voimia, kun puitteet ovat valmiina. Ja mikä tärkeintä, homma soundaa merkittävän paljon paremmalta käytössä olevan paremman laitteiston ansiosta.

Uuden levyn äänittäjänä toimii Niinivaara Expressin teossakin mukana ollut Heikki “Helmut Singer” Marttila. Ja äänityspaikkana on siis Itä-Suomen musiikkiteollisuus Oy:n studio Joensuussa.

Tarkoituksena on tehdä uuden levyn äänitykset pätkissä, koskapä täysien viikkojen tekemiseen ei kenelläkään ole mahdollisuutta. Itse asiassa tällainen ratkaisu tuntuu parhaalta joka tapauksessa. Nyt teemme kolmen päivän session, jonka aikana on tarkoitus saada kokonaan valmiiksi biisi, joka on aikomus julkaista nettisinglenä jo kesän alussa. Lisäksi tarkoituksena on saada taltioitua mahdollisesti muutaman muunkin kappaleen pohjia.

Tämä päivä sujui oikeastaan yli odotusten. Hommat aloiteltiin vasta iltapäivällä. Heikki kävi hakemassa minut kamoineni kotoa. Subwaylla nautitun lounaan jälkeen suunta kohti studiota. Studion omistaja Rane ohjeisti Heikkiä laitteiston käyttöönotossa, ja minä pystytin omat kamani. Kahvikupin jälkeen äänityshommat pääsivät alkamaan viiden ja kuuden välillä.

Työn alle otettiin kesäsinkuksi kaavailtu biisi, joka valmistui illan aikana varsin mukavasti, itse asiassa kosketinhommia kappaleeseen ei enää paljoakaan tarvitse tehdä. Synabassoihin löydettiin myös pitkän testailun jälkeen oiva soundi, jota tullaan varmasti hyödyntämään muissakin kappaleissa. Kaiken kaikkiaan kaikki tuntui tänään luonnistuvan niin hyvin, että tämä antaa itseluottamusta tulevaa varten.

Jännää ja mukavaa on myös huomata, että omassa soitossa tuntuisi tapahtuneen selkeää kehitystä verrattuna edellisen levyn sessioihin. Ilmeisesti levyä seurannut ahkerahko keikkailu ja siihen liittynyt treenaaminen ei ole mennyt aivan hukkaan.

Nyt voisi ehkä yrittää saada unta, vaikka olo onkin suorastaan intomielinen tämänpäiväisen jäljiltä. Huomenna hommia jatketaan Heikin kanssa kahdestaan jo yhdeksän jälkeen. Klaus tulee junalla puolen päivän tienoilla, sitten päästään aloittamaan lauluhommat. Tästä on hyvä jatkaa.

-Wilhelm

Päiväkirjaa, kuvia ja Salama-shopin avajaiset

24.05.2008 (Uutiset)

Päiväkirjasta löytyy Wilhelmin reportaasi huhtikuun lopun ja toukokuun alun keikoista. Kuvat-sivulle on puolestaan lisätty muutama otos taannoiselta erinomaiselta Vakiopaineen keikalta.

Vappuaattona ilmestynyt, vanhat levyt niputtava Niin paljon rakkautta 2004-2005 -levy on edelleen saatavilla. Levyn voi tilata itselleen juuri avatusta Salama-shopista, josta löytyy myös muita Ukkosmaine-aiheisia tuotteita. Niin paljon rakkautta 2004-2005 - levyn tuoreita arvioita löytyy muun muassa Desibeli.netistä, sekä Rumbasta.

Ensi viikolla Klaus Thunder & Ukkosmaine soittaa viralliset kesäkauden avauskeikat: keskiviikkona 28.5. Helsingin Semifinalissa ja lauantaina 31.5. Joensuun Karjalantalon kellariravintolassa. Luvassa on sekä uusia kappaleita että vierailevia artisteja. Semifinalissa soitto alkaa jo noin kello 21:30. Karjalantalolla on puolestaan luvassa kaksi keikkaa, kello 18-20 ikärajaton keikka ja kello 21 alkaen K-18 -keikka. Helsingin keikalle saa ennakkolippuja Tiketistä, Joensuun keikoille puolestaan Levy- Eskoilta.

Klaus Thunder & Ukkosmaine toivottaa ystävilleen mahtavaa rakkauden kesän 2008 odotusta! Kohta se alkaa!

Kevättä rinnassa

09.05.2008 (Keikkapäiväkirjat)

Keskiviikko 30.4.
Telakka, Tampere

Liian usein keikalle lähtiessä on sellainen olo, että kotopuoleen jää turhan paljon hoitamattomia asioita odottamaan. Usein noita asioita sitten huomaa miettivänsä myös reissussa.

Vapun suhteen olin kuitenkin pelannut korttini täysin oikein. Työntäyteinen alkuviikko takasi sen, että akuutit velvoitteet oli hoidettu keskiviikkoaamupäivään mennessä. Ja vappuaatollehan ajoittui myös vanhat levyt niputtavan kokoelman julkaisu. Tuntui erittäin helpottavalta saada homma vihdoinkin käsistä tyylikkäästi toteutettuna. Hommaa oltiin kuitenkin suunniteltu enemmän tai vähemmän aktiivisesti jo viime vuoden loppupuolelta.

Fiiliksiä nosti entisestään keväisen lämmin keli, jonka lupailtiin jatkuvan viikonlopun yli. Eikä varsinaisesti harmittanut myöskään alkuviikosta graduohjaajan kanssa käyty palaveri, jossa todettiin työn olevan pieniä korjauksia vaille valmis.

Ai niin, ja tiistaiksi saapuivat myös historian ensimmäiset Ukkosmaine-paidat painosta, ja ne saatiin sopivasti vapun keikoille mukaan. Plusmerkkisiä asioita oli siis ilmassa paljon jo valmiiksi.

Tunnelmaa ei laskenut edes se tosiasia, että Tampereelle piti ajella aivan yksin. Matka oli pitkä, mutta onneksi mukana oli useat matkat aiemminkin pelastanut iPod, josta oli mukava kuunnella levykokoelmani helmiä. Ja niitä on paljon.

Saavuin Tampereelle reilun vartin myöhässä, johtuen Vaajakosken kohdalla olleesta mielettömästä jonosta. Auto parkkiin Telakan eteen ja kamat sisälle.

Klausia ei näkynyt, mutta Palsan Tomi tuli morjestamaan kamoja pystytellessäni. Olin lähettänyt aiemmin päivällä hätäpäissäni Tomille tekstiviestin, josko hän kuvaisi keikkamme alun videokameralla, ja onneksi tuo mainio veikko suostui hommaan. Aikomuksena on hyödyntää noita videomateriaaleja myöhemmin, mutta siitä lisää sitten kun on sen aika.

Klaus saapui tovin päästä. Teimme lyhyen ja ytimekkään soundcheckin, jossa soitimme läpi pari uutta kappaletta jotka olimme suunnitelleet esittävämme illemmalla. Sen verran mainiosti ne kulkivat, että suunnitelmaa ei tarvinnut muuttaa.

Checkin jälkeen oli vuorossa hetki, jota olimme hehkuttaneet keskenämme jo pitkään aiemmin. Viime kesän alussahan koimme molemmat merkittävän kulinaristisen kokemuksen Telakalla tarjoiltujen kasvistortillojen parissa. Ei siis tarvinnut kahta kertaa miettiä tilausta, kun henkilökunta tiedusteli ruokatilaustamme.

Ruokailun lomassa selasimme Klausin kanssa läpi uudet keikkamyyntisopimukset ja ne päteviksi todettuamme allekirjoitimme paperit. Ilmassa oli mahtavaa kevätfiilistä. Ruoan päälle kahvia ja jäätelöä, ja sitten viemään kamat majapaikkaan.

Majapaikassa ei pitkään ehtinyt huoahtaa, sillä keikkapaikalle piti ehtiä takaisin hyvissä ajoin jotta ehti tehdi biilistan, selvittää kuinka mukaan lainattu videokamera toimii, ja valmistautua muutenkin rauhassa.

tre01.jpg
Viimeinen ehostautuminen.

Sovittu soittoaika oli yhdeltätoista, mutta venytimme sitä noin kymmenellä minuutilla. Keräsimme fiiliksiä bäkkärin portaiden välitasanteella. Intronauhan pärähtäessä soimaan kuului salista jo kovaäänistä kannustusta, mistä tiesi odottaa juhlameininkiä. Nopea halaus ja lavalle aloittamaan Elektromanssi.

Silkkaa juhlaahan se sitten olikin alusta loppuun. Yleisö oli kovaäänistä, sitä oli paljon, ja se oli mukana jokaisessa biisissä alusta loppuun. Setin alkupuolella ensiesityksenä saanut Mozart-työnimeä kantava biisi sujui hienosti, ja sai mainion vastaanoton.

tre02.jpg
(Kuva: Kari Leskinen)

Ensimmäisenä encorena tarjosimme toisen uuden biisin ensiesityksen. On-off -niminen biisi rullasi suorastaan häkellyttävän hienosti. Encoreista ei sitten meinannut tulla loppua, palasimme lavalle muistaakseni kolme kertaa. Siitä huolimatta keikka tuntui päättyvän liian nopeasti, niin kuin tietysti kaikki hyvä aina. Varmaan lähemmäs parikymmentä biisiä soitettuamme olimme hikisiä ja euforisia.

Hetken hengähdys bäkkärillä, ja sen jälkeen alakertaan levy- ja paitakauppojen hierontaan. Mukavasti tuntui uusi kokoelma tekevän kauppansa, itse tosin jätin myyntihommat Klausille ja avuksi pestautuneelle Karille, ja keskityin itse kamani pakattuani juttelemaan tuttujen ja tuntemattomien kanssa. Tuli tavattua viimein jakelijamme edustaja Maakokin face-to-face, mikä oli mukavaa.

Telakan sulkeuduttua kävelimme majapaikkaan väsyneinä, mutta onnellisina. Mainio vappuaatto.

Torstai 1.5.
Henry’s Pub, Kuopio

Tampereen aamu valkeni kirpeänä, mutta elämänmakuisena. Tuntui miellyttävältä, ettei ollut mikään hoppu minnekään. Aamupäivä menikin sitten Tampereella hengaillessa. Aamukahvit käytiin juomassa Pyynikin näköalatornin kahvilassa.

Yhden maissa kävimme hakemassa Telakalta kamat matkaan, ja suuntasimme Kuopiota kohti. Matka meni leppoisasti. Jyväskylän lähestyessä saimme idean siitä, että meidän tulee poiketa ullakolla etukäteisvierailulla jo ennen seuraavan viikon Jyväskylän keikkaa. Ullakko on siis mainioiden ihmisten asuttama kattohuoneisto, jossa on tullut hengailtua Jyväskylän keikkojen yhteydessä.

Yhtyeemme toimintatapoja leimaa vahvasti se, että hulvattomat ideat myös toteutetaan. Niinpä käännyimme Jyväskylän kohdalla valtatieltä keskustaan, ja suuntasimme Ullakolle. Paikalla sattui olemaan vain kaksi ihmistä, mutta se ei estänyt meitä esittämästä Nöpönenää. Hauska välipysähdys, jonka jälkeen jatkettiin ajomatkaa.

ullakko1.jpg
Yllätyksen valmistelua.
ullakko2.jpg
Kukapa ei haluaisi herätä vappupäivänä tällaiseen näkyyn?

Kuopiossa oltiin perillä suurin piirtein aikataulun mukaisesti. Nopea soundcheck ja sen jälkeen syömään saman kadun varrella olevaan ravintolaan. Aikaa oli vielä tapettavana ennen keikkaa, joten yhytimme läheisellä terassilla olevat tuttavat. Trivial Pursuitin pelaamisen lomassa valmistui illan biisilista. Pieni jännitys oli päällä, että jaksaako kukaan vappupäivänä enää saapua keikalle rymyämään.

kuopio01.jpg
Roudailua.
kuopio07.jpg
Pian valmistuva teatteri-ilmaisun ohjaaja dramatisoi tunnetilan “epävarma”.

Palasimme Henry’s Pubiin noin tuntia ennen keikkaa. Mukava oli valmistautua rauhassa, ettei tule sitä useilta keikoilta tuttua oloa, että vielä lavalle mennessä on sellainen olo, että jokin on unohtunut.

kuopio05.jpg
Klaus puhkuu itsevarmuutta ennen keikkaa.

Sovittuun aikaan paikan oma miksaaja täräytti alkunauhan pyörimään. Vähän punnerruksia kehiin, yleistä fiiliksennostatusta ja lavalle.

Edellisiltaan verrattuna keikka tuntui alusta asti hyvin erilaiselta. Porukkaa oli alussa suhteellisen vähän, mutta sitä kyllä saapui keikan ajan lisää varsin miellyttävästi. Yleisö vaikutti myös omaan meininkiimme. Tampereeseen verrattuna oma meininkimme oli huomattavasti holtittomampaa, mutta ihan hyvällä tavalla. Piti taistella ja riuhtoa enemmän, yrittäessään sada yleisön mukaan. Tiettyä old school -henkeä, niin hyvässä kuin pahassa.

Keikka eteni kuitenkin varsin nousujohteisesti. Alku tuntui vähän tahmealta, mutta sitten homma alkoi lähteä hyvään lentoon. Paljon yllättäviä juttuja ja aika paljon sellaista alkuaikojen sekoiluhenkisyyttä. Oikeastaan aika hauskaa.

Keikka paketoitiin hyvissä tunnelmissa parien encoreiden myötä. Hyvä sauna saatiin aikaiseksi tästäkin keikasta, nyt sen lämmittämisen eteen vaan piti tehdä enemmän töitä. Mutta hyvä näin.

kuopio04.jpg
Keikanjälkeisfiilistelyä.

Keikan jälkeen Klaus laittoi pystyyn paita- ja levykioskin ja minä roudailin kamani kasaan. Alun perin oli tarkoitus ajaa yötä myöten takaisin Joensuuhun. Paikalla ollut tuttavamme Katja kuitenkin vinkkasi, että yösijat löytyvät heidän taloudestaan, ja emme laittaneet vastaan. Huomattavasti mukavampi olikin hengailla Kuopion yössä kuin pelätä hirviä aamuöiseen aikaan.

Perjantai 2.5.
Kävelykatu, Joensuu

Herätyskello soi puoli yhdeksän tienoilla, parkkimittariin saatiin edellisenä iltana nimittäin ostettua aikaa vain yhdeksään asti. Ei muuta kuin takkia niskaan ja kotimatkalle. Väsymys painoi silmiä, mutta sitä taltutettiin huoltoasemalla nautitun aamiaisen myötä.

Joensuuhun saavuimme puolen päivän jälkeen. Ruokailun ja suihkun jälkeen päiväunet olisivat maistuneet, mutta piti suunnata poliisilaitokselle. Olimme sopineet Klausin kanssa soittavamme katusoittokeikan Joensuun kävelykadulla kokoelman tiimoilta, kun kerran olimme molemmat kaupungissa. Poliisiasemalta piti käydä hakemassa tuota varten katusoittolupa.

katu5.jpg
Katusoittolupaa hakemassa.

Sovittuun aikaan suuntasimme sitten Levy-Eskojen kulmille. Ilma oli mitä miellyttävin katusoittoa ajatellen: erittäin lämmin, mutta ei kuitenkaan hiostavan kuuma.

Aloitimme lyhyen settimme 80200:lla, ja jatkoimme muilla Joensuuaiheisilla lauluilla, lisänä myöskin Mozart-biisi. Uteliaita ihmisiä kertyi ympärille ja mukava tunnelma oli. Päädyimme soittamaan myös sijainnistamme innostuneena Levy-Eskot -aiheisen laulun. Henkilökunta myhäili oviaukolla.

katu3.jpg

Keikka sinetöitiin hyvissä fiiliksissä Suudelmia Suvikadulla -biisin myötä. Mukavan session jälkeen oli hyvä poistua viettämään viikonloppua ja suunnittelemaan uusia kujeita.

Perjantai 9.5.
Vakiopaine, Jyväskylä

Edellisestä Jyväskylän visiitistä ehti vierähtämään yli vuosi, niinpä tunnelmat olivat korkealla jo valmiiksi. Jyväskylässähän on nimittäin poikkeuksetta ollut aina tolkuttoman mukavaa.

Taas oli edessä ajomatka yksin, mutta eipä tuo juurikaan harmittanut. Kävin hakemassa taas videokameran lainaan, roudailin soittokamat ja paitalaatikon kyytiin.

Alkumatka sujui erittäin rattoisasti. Satuin avaamaan radion ja selaamaan kanavat läpi. Oi.fm:n taajuudelta tuli sopivasti minun ja Klausin vappuaattona lähetetyn haastattelun uusinta. Kun kuunteli sitä, niin tuli ihan sellainen olo kuin Klaus olisi ollut autossa mukana. Miellyttävää.

Haastattelun loputtua loppumatkan soundtrackina oli Strapping Young Ladin viimeiseksi jäänyt The New Black. On muuten mainio levy.

Vaajakosken kohdalla oli taas mielettömät jonot, joissa sai odotella pitkän tovin. Mutta jotain hyvääkin tilanteessa oli. Hetkellisen inspiraation vallassa aloin lauleskelemaan erästä aiemmin miettimääni fraasia, ja jonon aikana totesin valmistaneeni uuden kappaleen ensimmäisen säkeistön rungon.

Jonon hellitettyä suunta kohti keskustaa. Sain auton parkkiin juuri Vakiopaineen eteen. Kävin yhyttämässä takahuoneessa loikoilevan Klausin, ja päätimme käydä syömässä ennen checkin tekemistä.

Falafelit syötyämme teimme nopean, mutta ytimekkään checkin. Aikaa keikan alkuun oli vielä reiluhkosti, joten päätimme siirtyä ullakolle odottelemaan. Parvekkeella olikin mukava katsella auringonlaskua ja rupatella niitä näitä.

Vakiopaineeseen palatessa alkoi jännittää. Edellisen kerran kun soitimme kyseisessä paikassa, oli keikka niin onnistunut että se tuntui jopa parhaalta keikaltamme koskaan. Rima oli siis korkealla.

Biisilistan kasaamisen ja vaatteiden vaihtamisen jälkeen olimme valmiita antamaan kaikkemme. Vaatetukseen liittyen on pakko huomauttaa hienosta itse tekemästäni hankinnasta. Tein nimittäin alkukeväästä Stockmannin vaateosastolla heräteostoksen: kultaisenväriset henkselit näyttivät niin hienolta että niitä oli pakko ostaa kaksin kappalein. Hienointa on se, että kun tulee tarve paukutella henkseleitä, niin voi tehdä sen kultaisilla henkseleillä!

Keikka alkoi sovittuun aikaan. Intronauha jyrähti soimaan salin puolella, ja jännitys kasvoi sietämättömiin mittasuhteisiin. Päättäväisenä lavalle, Elektromanssi käyntiin, ja sitten menoksi.

Paikka oli taas tupaten täynnä, ja ilmeisesti osa porukasta jäi ulos tungoksen takia. Meininki oli alusta asti erittäin hienoa. Alkusetistä soitettu Mozart toimi erinomaisesti, biisi alkaa selvästi olla jo selkärangassa. Kokoelman kunniaksi kevään settiin on otettu jotain viime aikoina harvemmin soitettuja vanhoja kappaleita kuten Syysprinsessa ja Tänä yönä. Yllättäen biisien soittaminen tuntuu pitkästä aikaa ihan mukavalta, ja Jyväskylässä Tänä yönä aiheutti jostain syystä erityistä hullaantumista yleisössä.

Silkkaa juhlaahan Vakiopaine taas oli. Jossain vaiheessa settiä päätimme sisustaa baaria vähän uusiksi. Pyysimme yleisöä siirtämään lavan edessä olleen pöydän ja tuolit sivuun, jotta tanssitilaa saataisiin enemmän. Näin myös teimme, ja lavanedus oli kohta täynnä. Fiilis parani entisestään.

Jälleen tuli valtavia liikutuksen tunteita. Tuntui siltä, että olimme yhtä yleisön kanssa. Jossain vaiheessa settiä lausuimme useita kertoja yhdessä sanan “rakkaus” ja totesimme että tänä iltana kenelläkään ei ole paha mieli mistään.

Ensimmäisenä encorena soitettu On-off tuli niin valtavalla tunnelatauksella, että liikuttuminen lavalla kasvoi entisestään. Toisesta ihmisestä irtipäästämisen vaikeutta kuvaava laulu on noussut yhdeksi suosikeistani uusien biisien nipusta.

Viimeisenä encorena kuultu Pielisjoki oli jotain käsittämättömän hienoa. Klaus kutsui yleisön lavalle, ja niinpä biisi esitettiin siten, että lavalla oli mukana laulamassa ihmisjoukko joka piti käsiään toinen toistensa sekä meidän harteillamme. Tuntui aika mukavalta soittaa.

Setin päätyttyä olo oli aika outo. Jotenkin olimme onnistuneet ylittämään jopa viimekertaisen keikan. Vähän aikaa oli pakko vain hyppiä paikallaan ja tuuletella mahtioloa. Tällaiset kokemukset ovat sellaisia, joissa ihminen pääsee lähelle lentämisen tunnetta.

Keikan jälkeen nopea roudaus, hetki paitakioskin pyörittämistä ja sen jälkeen vapaata hengailua Vakiopaineessa hyvässä seurassa ja myöhemmin ullakolla. Mahtavaa oli, kerta kaikkiaan. Kiitos Jyväskylä, toivottavasti näemme taas pian uudestaan.

-Wilhelm