Salamablogi

Keikkamuistelmia

30.07.2009 (Uutiset)

Wilhelmin keikkamuistelmia aikaväliltä 26.4.-13.6.2009 löytyy päiväkirjasta. Muistoja heinäkuun keikoilta luvassa myös piakkoin!

Heinäkuun keikkameininkejä

25.07.2009 (Keikkapäiväkirjat)

Lauantai 4.7.
Kihaus Folk, Rääkkylä
Kassan baari, Tikkala

Heinäkuun ensimmäiselle lauantaille osui omalta osaltani yksi kesän täysimmistä päivistä. Ennen Ukkosmaineen keikkoja soitin aamusta toisen yhtyeeni kanssa keikan Nurmeksessa.

Nurmeksesta palaamisen jälkeen ehdin torkkua kotona vajaan tunnin ennen kuin Klaus tuli hakemaan. Kamat autoon ja matka kohti Rääkkylää. Lyhyt ajomatka taittui nopeasti.

Saavuimme festarialueelle noin tuntia ennen keikkaa: aikaa vaihdolle ja lyhyelle soundcheckille oli varattu puoli tuntia. Artistipassit infotiskiltä, auto parkkiin ja kamat lavan taakse. Ilma oli kolea ja harmaa, ja yleisöä oli paikalla aiempienkin vuosien tapaan melko niukasti.

Vähän kahvia lämmikkeeksi, ja toisen bändin lopetettua laittamaan omat kamat pystyyn. Sillä aikaa kun pystytin koskettimiani, laittoi Klaus taustalakanan sekä paitakioskin kuntoon. Nopea linjacheck festarin miksaushommissa olleen Urskin johdolla ja lavan taakse vaatteita vaihtamaan.

Onnekseni sain yhdeltä teknikoista lainaksi kynsikkäät, sillä lähtökohtaisesti tuntui siltä ettei sormia saa lämpimäksi millään. Nahkatakki oli myös pakko vetäistä keikkapaidan päälle lämmikkeeksi.

Sovittuun aikaan Urski laittoi intron pyörimään ja astelimme lavalle aloittamaan keikan Katuvalojen välkkeen johdolla.

Hiljalleen sormet alkoivat lämmetä, ehkä noin neljännen biisin aikana alkoi jo tuntua siltä että hommasta selvitään.

Keikka oli tunnelmaltaan hieman erikoisempi, mutta ei missään nimessä huono. Suurin osa yleisöstä istui koko keikan ajan paikoillaan muutaman penkkirivin päässä, ja joukossa oli paljon lapsia. Kaikki kuitenkin vaikuttivat viihtyvän, ja meininki oli hyvä.

Varsinaisen setin jälkeen soitimme vielä encoreksi 80200:n. Yleisö olisi toivonut vielä lisää, mutta katsoimme kellosta soittoaikamme täyttyneen ja ajattelimme välttää sotkemasta festarin aikatauluja.

Keikan jälkeen hetki hikien pyyhkimistä ja levykaupan tekoa, sämpylä evääksi ja sen jälkeen suunta kohti Tikkalaa.

Kassan baarissa meitä odotti hieman ikävä tilanne. Keikkasopimuksen mukaan paikan päällä piti olla äänikamat sekä teknikko. Ensin mainitut löytyivät, mutta jälkimmäistä ei näkynyt. Kun aikaa sovittuun keikka-aikaan oli reilu tunti, tuntui tilanne hieman kiukuttavalta.

Parin voimasanan jälkeen totesimme Klausin kanssa, että purnataan myöhemmin koska siitä ei juuri nyt ole hyötyä. Niinpä otimme pikaisesti selvää kuinka paikan äänentoistolaitteisto toimii, laitoimme mikrofonit ja koskettimeni pystyyn, kytkimme laitteet ja teimme soundcheckin omin voimin. Onneksi kummallakin on taustallaan edes jonkinlaista kokemusta äänentoiston kytkemisestä.

Hommien ollessa hoidossa totesimme keikkaan olevan aikaa vielä varttitunti. Taustalakana lavan taakse kiinni ja vaatteita vaihtamaan.

Keikan alkaessa olo oli hieman hutera pitkästä päivästä johtuen, mutta saimme itsemme kuitenkin viritettyä oikeaan keikkafiilikseen. Intro pyörimään ja lyhyen halauksen jälkeen lavalle.

Jo alusta asti huomasi, että tästä keikasta on tulossa erinomainen. Soundillisesti olimme epäilemättä hyvin pitkälti “sinne päin”, mutta se ei haitannut varmasti yhtään ketään, ei myöskään meitä. Kompensoimme äänentoiston puutteet kohkaamisella, josta tuli hyvin vahvasti mieleen bändimme alkuaika. Annoin itselleni vapaudet soittaa hieman holtittomammin meiningin kustannuksella. Punkimpi meininki tuntui sopivan keikan tunnelmaan hyvin.

Suurin osa yleisöstä ei varmaankaan ollut kuullut meitä aiemmin, mutta keikan loppupuolella tuntui siltä, että joka pöydässä on äärimmäisen hyvä meininki meneillään. Osalle porukasta biisit olivat tuttuja, ja he viihtyivät tanssilattian puolella koko keikan ajan.

Vaikea sanoa mitään yksittäisiä huippuhetkiä, tuntui siltä että keikka oli yhtä hurmosta alusta loppuun. Paljon huutoa, riehumista ja yllättäviä käänteitä kesken biisin. Täysin estoton fiilis: jos mieleen tuli joku juttu tai temppu, oli se toteutettava saman tien. Ja kun toinen heitti ilmaan jonkun impulssin, oli toinen saman tien mukana. Näin ollen esitimme muun muassa Nöpönenän ensimmäisen säkeistön siten, että istuimme baarin pöydässä vastakkain toisiamme. Kertosäkeessä puolestaan tanssimme pöytien päällä. Mahtava meininki!

Varsinainen keikka oli ohi aivan liian pian. Suuntasimme hetkeksi takahuoneeseen silmät kiiluen. Klaus ehdotti, että soittaisimme encorena Niin petaa kuin makaa -biisin ja innostuin ehdotuksesta aivan täysin. Milloinkahan olemme viimeksi kyseistä biisiä soittaneet? Palasimme lavalle ja esitimme kappaleesta kenties raivokkaimman version koskaan.

Encoreiden jälkeen takahuoneeseen pyyhkimään enimmät hiet, ja sen jälkeen kauppaamaan baarin puolelle levyjä ja paitoja. Aivan loistava keikka, kiitoksia kaikille paikalla olleille!

Perjantai 24.7.
Vantti, Hamina

Ilosaarirockista oli juuri sopivasti ehtinyt palautua, kun matka johti kahden keikan mittaiselle reissulle Etelä-Suomeen.

Ilosaarirockista muuten sen verran, että juontajapesti Klausin kanssa kolmoslavalla oli oikein mieluisa kokemus. Viikonlopun huippuhetkiin kuului muun muassa Damn Seagullsin keikkaa edeltänyt yleisölle pitämämme aamujumppa.

Oli myös hauskaa huomata, että genrestä ja kansallisuudesta huolimatta kannettava kosketinsoittimeni herätti eri bändien miehistöissä huomiota, useimmiten hyväksyvää nyökyttelyä ja hymyilyä. Walls of Jerichon rumpalin kanssa kävin aiheeseen liittyen lyhyen keskustelun, joka päättyi hänen toteamukseensa: “Hey man, with that thing you’re welcome to visit on stage anytime when we play”. En tohtinut testata, että vitsailiko mies.

Ajomatka Haminaan oli sanalla sanottuna tuskainen. Alla oli auto, jossa ei ollut toimivaa ilmastointia, ulkona oli tolkuton helle ja aurinko paistoi koko ajan suoraan päin. Melkoisen hikistä toimintaa siis. Klaus astui kyytiin Kouvolasta, josta jatkoimme matkaa kohti Haminaa.

Perille päästessä yllätys oli melkoinen, kun keikkapaikkamme nimi luki erään venelaiturin päädyssä. Ilmeni että baari sijaitsi pienessä saaressa noin parin- kolmenkymmenen metrin päässä rannasta. Emme tohtineet ylittää vesiväylää uiden kamojen kanssa, vaan soitimme baariin josko meitä tultaisiin hakemaan. Kohta koimmekin lyhyen, mutta miellyttävän venereissun.

Vantti vaikutti oikein miellyttävältä miljööltä. Ehkä hieman aikuiseen ja seilorimaiseen makuun toki. Roudattuamme päätimme syödä ennen soundcheckin tekemistä, koskapa molempia hiukoi melkoisesti. Mainion aterian jälkeen kamat pystyyn ja check alta pois. Äänimiestä ei paikalla ollut, mutta kamat olivat onneksi sikäli hyvin valmiudessa, että saimme hoidettua homman kotiin ilman suurempia vaivoja.

Sitten keikkaa odottelemaan. Jossain vaiheessa ilma pimeni ja alkoi hieman ukkostamaan. Kenties bändimme nimi oli enne.

Sovittuun aikaan keikka käyntiin. Salissa oli keikan alkaessa ehkä reilut parikymmentä ihmistä, suurin osa keski-ikäistä väkeä. Muutamaa ihmistä lukuun ottamatta tuskin kukaan tiesi bändiämme entuudestaan.

Jollain lailla olosuhteet eivät siis tuntuneet kaikkein otollisimmilta. Aloitimme kuitenkin keikan junankuulutusintron saattelemana Katuvalojen välkkeen tahdissa.

Aika vaikea kuvailla mitä sitten tapahtui. Yleisö istui hillitysti paikoillaan, ja tunnelma ja asetelma tuntui aluksi hieman absurdilta. Puskimme kuitenkin päälle, ja jollain kummallisella tavalla saimme maailmamme kohtaamaan.

On valtavan hieno kokemus voittaa yleisö puolelleen noin rajusti. Keikan loppupuolella varttuneemmatkin ihmiset hakkasivat pöytiä nyrkeillä ja olivat selkeästi täysin myytyjä. Encore-numeroiden jälkeen en voinut kuin todeta ääneen Klausille, että olemme kyllä hiton kova bändi.

Hikienpyyhkimisen jälkeen kamat kasaan ja hetken ravintolassa hengailun jälkeen venekyydillä takaisin vastarantaan. Yöksi Helsinkiin odottelemaan seuraavan päivän koitoksia.

Lauantai 25.7.
Semifinal, Helsinki

Hyvin nukutun yön jälkeen edessä ei ollut kaupungilla hengailun lisäksi hirveästi ohjelmaa ennen soundcheckiä, ja hyvä niin: rentoilu on mukavaa.

Sovittuun aikaan soundcheckiä tekemään. Semifinalin varsinainen äänimies oli sairastapauksen vuoksi estynyt. Häntä ilmeisesti pikapestillä tuuraamassa ollut kaveri ei saanut oloa ihan täysin vakuuttuneeksi, mutta checkistä selvittiin jotenkuten. Aikaa siinä kyllä meni tavallista pidempään.

Checkin jälkeen yläkerran puolelle nauttimaan totutun herkullisesta ruoasta: tällä kertaa erinomaista kasvislasagnea. Syödessämme teimme illan biisilistan ja seurustelimme tovin illalla Tavastian puolella soittavan Don Johnson Big Bandin miehistön kanssa.

Ruokailun jälkeen siirryimme kukin lepäilemään hetkeksi omille tahoillemme. Palasimme Semifinalille kymmenen maissa laittamaan Salama-shopin pystyyn.

Laittauduimme takahuoneessa ja odottelimme sovitun soittoajan alkamista. Oli mukava fiilis, kun tiesi kaiken olevan jo lavalla valmiina. Useastihan Semifinalin keikoilla on joutunut siirtämään kamat valmiuteen vasta juuri ennen keikkaa, kun paikalla on ollut toinenkin bändi.

Hyvä fiilis sai vähän kolhuja, kun baarin työntekijä tuli toteamaan takahuoneeseen noin paria minuuttia ennen h-hetkeä, ettei miksaaja ole vielä saapunut paikalle. Mahtava homma. Tuntui todella tukalalta kuunnella yleisön aloittamaa rytmikästä Ukkosmaine-huudatusta ja tuskailla miksaajan saapumista. Onneksi hän saapui paikalle vain vähän myöhässä, ja iski intron soimaan.

Astelin intron loppupuolella lavalle. Semifinal näytti taas kerran aivan juhlavan täydeltä, väkeä oli baaritiskille asti. Iskin Ukkosmaineeseen-biisin ensimmäisen soinnun koskettimestani, ja havaitsin ettei mistään kuulu mitään. Nopea, ärtynyt vilkaisu miksaustiskille päin, ja miksaaja tajusi avata linjat.

Keikan käyntiin lähtiessä oli vielä jotain muutakin hampaidenkiristelyä äänentoiston suhteen, mutta noin muutaman biisin jälkeen homma alkoi luistaa ja pääsi keskittymään soittamiseen.

Loistokashan tästäkin Semifinalin keikasta tuli. Yleisö oli liekeissä, ja niin mekin. Tarjoilimme muutamia harvinaisempiakin numeroita, kuten pitkään sivussa olleen Mä olen just 4 U -biisin.

Erityisen hienolta itsestäni tuntui se, että tällä keikalla tuli ensimmäistä kertaa todenteolla sellainen olo, että Tilkkutäkin alla -biisi alkoi toimia täysillä livenä. Olin kehitellyt aiemmin kuluneella viikolla biisiin vähän uusia soitto-osuuksia, jotka tuntuivat tukevoittavan kappaletta. Yleisökin vaikutti tykkäävän.

Varsinainen keikka päättyi taas aivan liian pian. Astelimme takaisin lavalle ja aloitimme encore-putken Hälytyksen merkeissä. Päätimme myös soittaa uudelleen Tikkalassakin riemastuttaneen Niin petaa kuin makaa -kappaleen. Kyseisen kappaleen aikana repesimme Klausin kanssa molemmat melko lailla, kun huomasimme osan yleisöstä laulavan mukana kappaleen lopun osuuksia, joissa minä imitoin tyttöä.

Encoreita tuli kaiken kaikkiaan soitettua kai viisi tai kuusi kappaletta, mikä nosti illan kokonaiskappalemäärän lähemmäksi kahtakymmentä. Ja siitä huolimatta yleisö taputti vielä viimeisenkin encoren jälkeen lisää. Hullu meininki.

Aivan loistavaa, jälleen kerran. Kiitoksia kaikille paikalla olleille: nostitte meidän tunnelmamme teknisten vastoinkäymisten yli euforisiin tunnelmiin. Nähdään taas, toivottavasti pian!

-Wilhelm

Klaus Thunder & Ukkosmaine juontotehtävissä

17.07.2009 (Uutiset)

Klaus ja Wilhelm juontavat tulevan viikonlopun Ilosaarirockissa kolmoslavan ohjelman. Tervetuloa moikkaamaan!

Salama-shopissa on kaupan uusi hieno, keltainen t-paitamalli. Paitoja on myynnissä myös viikonlopun Ilosaarirockissa sekä muilla tulevilla keikoilla.

Klaus Thunder & Ukkosmaine toivottaa parhautta rakkauden kesään 2009!