Salamablogi

Kolmen keikan päivä

28.10.2013 (Keikkapäiväkirjat)

Lauantai 19.10.
Bommari, Tampere
Areena, Joensuu
Sun Ahonlaita, Liperi

Keikkatauko on vähän kuin karkkilakko. Se otetaan tosissaan, mutta välistä repsahdetaan ja sitten syödään erilaisia värikkäitä makeisia kuin viimeistä päivää. Niinpä meidänkin syksyn keikkataukomme katkesi hetkeksi oikein rytinällä, kun ohjelmassa oli saman päivän aikana kolme keikkaa kolmella eri paikkakunnalla. Hulluutta on monenlaista.

Päätimme tosiaan kesän aikana oikeastaan ensimmäistä kertaa yhtyeemme historiassa pitää kunnolla pidemmän keikkatauon. Ratkaisussa ei ollut mitään dramatiikkaa, totesimme vaan että pieni irtiotto voisi tehdä hyvää. Jo nyt vajaan parin kuukauden perusteella voi sanoa, että ratkaisu on ollut erityisen hyödyllinen monellakin tavalla.

Tiedossa oli jo kesällä päätöstä tehdessä, että tauko tulee katkeamaan yhden päivän ajaksi. Tampereen ja Liperin keikat oli sovittu jo ennen päätöksen tekemistä emmekä halunneet alkaa perumaan niitä. Kummatkin keikat olivat kuitenkin yksityistilaisuuksia, eivät avoimia, joten ajattelimme että teemme ne vähin äänin ja ilmoitus julkisten keikkojen tauosta pätee niistä huolimatta.

No. Syyskuun loppupuolella Piiparisen Asko Kerubilta lähestyi ja kyseli kiinnostaisiko lämmitellä PMMP:tä heidän jäähyväiskiertueensa Joensuu Areenan keikalla. Päivämäärä oli sama kuin päivä, jolle kaksi yksityiskeikkaa oli aiemmin sovittu. Toiseksi lämppäriksi oli kuulemma jo sovittu Juki Records -tallikaverimme Eläin.

Toisin sanottuna käsittämättömän hieno kombinaatio. Kiinnostusta olisi ollut, mutta kun nyt päätös keikkatauosta oli tehty niin vastasin, että emme ole valitettavasti saatavilla. Täytyy sanoa, ettei asian ilmoittaminen ollut ihan helppoa. Järkeilin kuitenkin, että kun päätös on tehty niin pidetään siitä sitten kiinni.

Seuraavina viikkoina sain sosiaalisessa mediassa paljon muistutuksia ja hehkutusta PMMP:n tulevasta keikasta. Kaikki tuntuivat iskulta palleaan. Olisimme voineet olla mukana tuossa, äh! Olisiko pitänyt kuitenkin suostua? Lohduttauduin laskeskelemalla, että emme kuitenkaan olisi ehtineet Tampereen iltapäiväkeikalta ajoissa.

Asko oli onneksemme sinnikäs ja myös ilmeisen huono-onninen lämppärin hankkimisessa. Keikkaa edeltävän viikon tiistaina hän soitti uudelleen: ”ettekö työ nyt kuitenkin ois päässeet, kun en mie löydä tähän mitään toista niin hyvin sopivaa?”. Lupasin selvittää asian piakkoin. Soitin Klausille, joka myös myöntyi siihen että ehkäpä voidaan noin hyvästä syystä rikkoa tauko.

Ainoana huolena oli siis se, ehdimmekö Tampereelta Joensuuhun. Soitin Tampereen keikan järjestäjälle, selitin tilanteen ja kysyin olisiko mitenkään mahdollista aikaistaa soittoamme. Onneksemme hän suostui aikaistamaan soittoa tunnilla. Siirtymä oli siis mahdollinen paperilla, vaikka tulisikin tiukkaa. Soitin Askolle ja ilmoitin, että homma saadaan onnistumaan. Innostuin, vaikka samalla alkoikin hermostuttaa melkoisesti. Nyt täytyisi suunnitella kaikki etukäteen mahdollisimman tarkkaan. Saimme onneksemme houkuteltua mukaan kaverimme Karin kuskiksi. Olisi ollut vähän turhan raskasta soittaa päivässä kolme keikkaa ja sen lisäksi vielä ajaa noin 700 kilometriä.

Tulin keikkaa edeltävänä päivänä aamulautalla Helsinkiin. Klausin luokse, kahvit tippumaan ja bänditreenit pystyyn. Oli hyvä ottaa vähän tuntumaa biiseihin parin kuukauden tauon jälkeen. Sen verran niitä on kuitenkin näköjään tullut soitettua, ettei suurempia ongelmia ilmennyt. Loppuilta vapaata hengailua ja nukkumaan Klausin sohvalle puolenyön tienoilla.

Herätyskello soi lauantaiaamuna ennen seitsemää. Ulkona oli vielä pimeää. Suihkuun, pari kuppia kahvia ja sitten olikin jo aika lähteä liikkeelle, Tampereella piti olla tekemässä soundcheckiä kymmeneltä. Kari tuli kyytiin Siilitien metroasemalta ja siirtyi puikkoihin. Heti aluksi automekaanikkona työskentelevä Kari huomautti, että laina-automme talvirenkaat vaikuttavat nähneen jo parhaat päivänsä. Ja tosiaan, pito vaikutti heikolta jäisellä tiellä. No, lisäjännitystä matkaan, se on aina tarpeen.

Saavuimme Tampereelle aikataulun mukaisesti, mutta miksaajan ajo-ohjeet viivästyttivät keikkapaikalle pääsyä puolella tunnilla. Jostain syystä hän ohjeisti meidät kadulle, jolla oli kyllä samankuuloinen nimi kuin keikkapaikan osoitteella mutta todellisuudessa se sijaitsi muutaman kilometrin päässä. Lopulta löysimme perille ja ajoimme auton ramppia pitkin keikkapaikkana toimivaan vanhaan väestönsuojaan kymmenisen metriä maan alle. Eksoottista.

bommari_0.jpg
Maanalaista menoa.

Miksaaja osoittautui kartanlukutaidoistaan huolimatta asialliseksi ja asiansa osaavaksi tyypiksi, ja saimme soundcheckin tehtyä ennen kuin yleisö alkoi valua paikalle. Pystytimme valmiiksi paitamyyntipisteen ja aloimme odotella parin tunnin päästä alkavaa keikkaa. Tapahtuman luonteena oli Tampereen Teknillisen yliopiston yliopistokunnan vuosijuhlien jälkeinen brunssi. Olemme soittaneet vastaavanlaisissa tilaisuuksissa toisaalla aiemminkin ja niissä on kyllä ollut hyvä meininki. On kiitollista esiintyä edellisiltana juhlineille ihmisille, jotka saavat dagen efter -ruokaa ja elämän hiljalleen voittaessa lavalle astelee mahtavaa positiivista energiaa hehkuva bändi. Siis me.

Keikkaa odotellessa tuli mieleen, että olisipa kiva jos ehtisi syömään kevyesti ennen esiintymistä, koska keikan jälkeen lähtö pitäisi tehdä äärimmäisen nopeasti jotta ehdimme Joensuuhun ajoissa. Siellä keikka alkaisi 20:45. Menimme Klausin kanssa kyselemään ruokaa. Ruokatiskin takana oli nuori mies, joka totesi että on vaan töissä eikä oikein tiedä mitään. Bongasin liedellä kattilan, joka näytti olevan täynnä jotain höyryävää keittoa. Väristä päätellen bataattikeittoa, oikein herkullisen näköistä. Kysyin voisimmeko ravita itseämme sillä ja nuori mies antoi luvan.

Ehdin lapioida pahvilautaselle kelpo annoksen ruokaa ja etsin jo tyytyväisenä lusikkaa, kun takavasemmalta paikalle lipui vihainen kokin essuun pukeutunut mies. Hän nappasi lautasen kädestäni ja totesi äkäisesti: ”ei se ole mitään keittoa, se on sulatettua cheddar-juustoa”.

Sataprosenttinen juustokeitto jäi testaamatta. Lohduttauduin kahvilla ja maissilastuilla.

Sovitun aloitusajan (klo 13) lähestyessä kävimme iskemässä lavan takana keikkavaatteet päälle ja siirryimme lavan edustalle paitakojun ääreen odottelemaan keikan alkua. Sovittuun aikaan miksaaja laittoi intronauhan soimaan. Halaus, ja sitten lavalle aloittamaan keikka Pallosalamalla.

Lavasoundi tuotti ongelmia alussa, kuuntelua piti pyytää muokkaamaan pariinkin otteeseen. Keikan aikana läsnä oli jokin kummallinen humina, jota ei kuulunut soundcheckissä. Yritimme silti luovia, ja onnistuimmekin varsin hyvin: jos meillä olikin paikoin vaikeuksia, niin kovinkaan paljon siitä tuskin välittyi yleisöön.

Yleisö oli koko ajan hyvin mukana, loppukeikasta väkeä valui pöydistä lavan eteen koko ajan enemmän. Salamaponi näytti olevan hitti, sillä sen aikana lavanedustalle tuli jo tungosta.

bommari_1.jpg
(kuva: Kari Leskinen)
bommari_2.jpg
(kuva: Kari Leskinen)
bommari_3.jpg
(kuva: Kari Leskinen)

Keikka päättyi hikisissä ja onnellisissa merkeissä. Yhä äänekkäämmäksi käynyt yleisö vaati lisänumeroita. Esitimme ensimmäisenä encorena viime vuoden lopusta asti keikkasetissä olleen käännösbiisimme, eli Action Manin (alkuperäisteos Aquan Barbie Girl). Se upposikin kuin lusikka sulaan cheddariin. Yleisö vaati vielä lisää ja soitimme Yli mutakuoppien -klassikkomme. Sitten keikka oli ohi, ja oli aika nopean siirtymän. Klaus siirtyi paitatiskille myymään, minä pakkasin kamani ja roudasimme ne Karin kanssa rivakasti autoon. Auto liikkui kohti Joensuuta melko tarkalleen puoli tuntia keikan päättymisen jälkeen. Nautimme autossa Klausin kanssa herkkulounaan: brunssilta napattuja paputacoja, nachoja ja salsaa.

muchosnachos.jpg
Maantiegourmet.

Ajokeli oli paikoin hyvinkin haastava, lunta tuli ja tienpenkkaan näytti ajaneen paljon autoja. Onneksi kuskimme oli hyvä ja saatoimme levollisin mielin jopa vähän torkkua autossa. Joensuuhun saavuimme puoli kahdeksan maissa, keikkaan oli aikaa vähän reilu tunti. Alkoi välittömästi jännittää.

Areenalle saapuessamme Eläin oli aloittanut juuri settinsä. Kannoimme kamat valmiiksi lavan viereen ja veimme paidat ja levyt valmiiksi pystytetylle myyntipisteelle. Sitten suuntasimme etsimään takahuoneen. Nappasin takahuoneesta mukaani voileivän ja kävin kuuntelemassa Eläintä parin biisin ajan. Hyvältä kuulosti.

areena_bstage.jpg
Solisti iloitsee laadukkaasta takahuoneseurasta.

Pian olikin jo aika siirtyä valmiuteen, vaihtoaikaa oli puoli tuntia. Tervehdimme Eläimet heidän lopeteltuaan keikkansa ja siirsimme omat kamamme lavalla. Miksaajana oli Kerubilta tuttu Sauli, monitorimiksaaja puolestaan oli tuttu mies Henry’s Pubista. Olimme hyvissä käsissä. Linjacheck oli nopeasti tehty. Sitten takahuoneeseen vaihtamaan vaatteet, aikaa keikkaan oli viisi minuuttia.

Siirryimme odottelemaan keikkaa lavan sivuun, jännitti melkoisesti ja väsymys toi vielä oman lisänsä palettiin. Kellon ollessa pykälässä kävi juontajana ollut Härkösen Ville spiikkaamassa meidät lavalle, ja sen jälkeen Sauli iski tutun intronauhan soimaan. Nopea halaus ja lavalle. Avausbiisinä oli 80200.

Keikka oli silkkaa juhlaa. Yleisöä oli paikalla reilusti, kaikki tietenkin paikalla PMMP:n takia, mutta aplodeista ja biiseihin osallistumisesta päätellen paikalla oli paljon ihmisiä joille meidänkin musiikkimme oli tuttua. Epäilemättä myös paljon tuoreita kasvoja. Lavasoundi oli erinomaisen selkeä, mikä teki omasta olosta vapautuneen. Setissä oli paljon keytarilla soitettavia biisejä, joten pääsin myös irtautumaan sopivasti kosketinkioskini ääreltä.

areena_1.jpg
(kuva: Arttu Kokkonen)
areena_2.jpg
(kuva: Arttu Kokkonen)
areena_3.jpg
(kuva: Arttu Kokkonen)

Eläimen Laura kävi vierailemassa Niin sen pitikin mennä -biisissä stemmalaulajana. Lavalta poistuessaan Laura onnistui lähtöhalauksen yhteydessä pukkaamaan päällään leukaani niin että hampaat loksahtivat napakasti yhteen. Onneksi ei ollut kieli välissä.

Soittoajaksemme oli sovittu kolme varttia, joten keikka oli tavallista lyhyempi. Viimeisenä biisinä soittamamme Ekan kerran jälkeen kumarsimme yleisölle ja toivotimme heille mukavaa iltaa PMMP:n kanssa. Erinomainen veto, kannatti rikkoa keikkatauko!

Keikan jälkeen ei jaksanut vaihtaa keikkavaatteita pois, sillä seuraava keikka oli alkava jo reilun tunnin päästä. Hetki hengailua paitakioskilla tuttujen ja tuntemattomien kanssa ja sitten kamat autoon. Ehdimme seurata PMMP:n keikkaa lavan vierestä muutaman biisin ajan ennen poistumistamme. Harmi, olisi ollut kiva nähdä keikka kokonaan, mutta toisaalta bändin kesän 2013 Ilosaarirockin huikealta keikalta jäi niin hyvät muistot, että ehkä se riitti henkilökohtaisiksi jäähyväisiksi bändille. Bändi jäi soittamaan Joutsenia, kun poistuimme Areenalta.

Sitten auto takaisin Kuopiontielle ja suunta kohti Liperiä. Löysimme ajo-ohjeen mukaisesti valaisemattomalle pikkutielle, jonka päästä löytyi vanha kyläkoulu, joka on nykyisin kommuunikäytössä. Astelimme sisälle ja tervehdimme juhlia järjestävät synttärisankarit. Paikalla oli parinkymmenen hengen juhlayleisö, joille meidän oli määrä soittaa akustinen keikka. Viritin kitaran ja astelimme tilavaan olohuoneeseen aloittamaan keikan.

Pitkän päivän rasitus tuntui kyllä kehossa, mutta se ei häirinnyt kuin ainoastaan kaikkein korkeimmalta menevissä stemmalauluissa. Soitimme kolmen vartin energisen keikan, jonka päätteeksi vaihdoin kitaraa ja suoritin toiselle synttärisankarille lahjaksi hankitun akustisen kitaran sisäänajon Yli mutakuoppien -biisillä. Sankari oli melko onnellisen näköinen, kun sai biisin päätteeksi yllätyksekseen kuulla kitaran olevan hänelle.

Ahonlaita013.jpg
(kuva: Kari Leskinen)

Päivän viimeinen keikka oli erinomainen. Hauska kontrasti edelliseen: tuhatpäisen areenayleisön edestä parinkymmenen hengen eteen olohuoneen keskelle. Molemmat keikkamuodot ovat miellyttäviä, olen ylpeä siitä että bändimme osaa ottaa yleisönsä monenlaisissa miljöissä.

Keikan jälkeen hetki hengailua Liperissä ja samalla päivän pitkään kaivattu ensimmäinen oikea ateria. Sitten yön selkään ja Joensuuhun.

Suurkiitos kaikille päivän keikoilla olleille, oli mahtavaa! Nyt jatkamme keikkataukoamme ja palaamme ensi vuonna yhtyeemme kymmenvuotisjuhlien merkeissä. Voikaa hyvin!

-Wilhelm